...oltiin keskiviikkona. Onneksi, sillä suunnitelmissa ollut eilinen oli sietämättömän sateinen koko päivän. Kukkia tuli maltillisesti, ei ihan riittävästi. Loput haetaan tänään Minimanin kesäpihalta. Veret seisauttava havainto vihoviimeisellä kasvihuoneella - känny/rahalompuukki, semmoinen olkapäällä kannettava, oli poissa! Pelästyin kyllä enemmän kuin laki sallii.Ystävällinen henkilökunta osallistui etsimiseen ja niinhän se löytyi - ulkokassalta, jonne asiakas oli sen vienyt. En oikein vieläkään tiä, miten se hävisi. Otin sen kyllä olkauksesta ennen sisätiloista ulos siirtymistä kun puin toppaliivin päälleni. Siinä sen täytyi jäädä jonnekin - mutta minne? Ei oo havaintoa asiasta. Pääasia kuitenkin, että se löytyi ja vapinakin lakkasi kahvikupin - ja viinerin! ääressä. Naapurin Madame, jonka kanssa jokakeväinen kukkaisretki tehtiin, tarjosi tuon nautinnon, enkä yhtään nikotellut viineristä, sen verran järkyttynyt olin.
Eilen istutin kaikki kukat paikoilleen, kun olin niin väsynyt raskaiden kärryjen jyräämisestä ja järkytyksestä keskiviikkona. Siivotuksikin sain, eli ihan tehokas päivä oli eilinen, todella sateinen ja viileä kesäkuun toinen päivä.
Tänään salille ja sitten hakemaan viimoset kukat ja yrtit. Kultaistus tulee hakemaan salilta niin se homma onnistuu hyvin. Ja sitten onkin jo viikonloppu. Vaikka eipä sillä juur eläkeläiselle väliä ole, oikeastaan vkl:t ovat mun mielestä tylsempiä kuin tavan arkipäivät, jolloin on tietyt rutiinit, salikäynnit ja vakiot tv-ohjelmat. Mutta se on tietysti itsestä kiinni.
