joulu meni jo...

 Niinpä meni. Kovin oli tyyntä ja rauhaisaa. Kultaistuksen kanssa yhteiseloa aatonaattoaamusta joulupäivän iltapäivään. Siitä yksinoloa Tapanipuoleenpäivään, jolloin Poitsu saapui ilahduttamaan muutamaksi tunniksi ja jatkoi sitten matkaansa kotiin, yksinäinen koti häntäkin oli odottamassa. Elämä kutoo kuvioitaan...

Telkkua on tullut katseltua normia enemmän, syötyä milteipä normia vähemmän. Punaviiniä ja glögiä kohtuullisesti, suklaita jokunen konvehti ja raakasuklaalla päällystetty cashew. Ei siis kovin suuria syntejä eikä ylenpalttisuutta missään suhteessa.

Minulla oli kukkien joulu. Kaksi komeaa joulukukka-asetelmaa, pari lahjaksi saatua amaryllistä ja jotain itseostettujakin. Upeita, ettenkö sanoisi uhkeita. Suuri yllätys olivat kaksi ostamaani punaista leikkoamaryllistä jotka aukenivat maljakossa komeiksi nelikukkaisiksi komeuksiksi. 

Jouluu saa asua kodissani loppiaiseen asti. Ehkä jotain eniten punaista voisi raksia pois uudenvuoden jälkeen. Muutoin purkuhommiin vasta loppiaisen jälkeen.

marraskuun myrskyisä alku

Ympäri maata on tänään puhallellut railakas tuuli, paikoin oikein myrskykin. Sadetta kuljetellut mukanaan, jossain enemmän, jossain hiukka vähemmän. Keski-Suomessa vissiin keskinkertaisesti. Raahasin itseni kuitenkin lenkille ennen pahimpia puhureita ja sateita, hirveän sitkasta oli lähtö mutta läksin kuitenkin.

    Ja kuljin omia polkujani.☺
. 

Oli sitten hyvä mieli kun punaposkisena palasin kellarin kautta ja hilasin harmaita ja punaisia tekstiilejä sieltä sisälle. Toinen reissu kohta perään, vein mennessäni osan makuuhuoneen matoista talvisäilöön. Isoin ja painavin jäi vielä oottamaan uutta menemistä.Nyt on harmaat matot makuuhuoneen lattialla, kauniit hopeaan siftaavat verhot ikkunassa ja valokranssinkin sain ripustettua paikoilleen kun ensin vasaroin taulukoukun uutukaiseen ikkunankarmiin. Jouluhöperöllä teettää kaikenlaista ja tämä hommahan jatkuu huomenna tai jonain muuna päivänä. Keittiöön vaihdan yhden verhon, valkoisen tilalle kauniin karpalonpunaisen mutta olohuoneeseen kaipailisin yhtä uutta sivuverhoa, jossa olisi vähän kulta- tai hopialankaa, kuviota tai kudelmaa siellä täällä. Täytyy pitää silmät auki Tokmannilla, Jyskissä tai Rustassa käydessä.

Arkipäivien ruokailu on muuttunut ilahduttavan yksikertaiseksi; aamulla muna-aamiainen ja lounaalla rasvakahvi tai toisinpäin ja illalla sitten ruoka jolla kohtuullisesti prodea, vähän rehuja ja reippaammin rasvaa. Helppoa, yksinkertaista ja halpaa. Tänään söin iltaruokana kekrin jämiä, kasslerpaistia ja Camillan mamman lanttulootaa ynnä sienisalaattia. Huomiseksi jäi vielä kassleria, rehupuoli pitää kahtella erikseen. Vihreät pavut voisi maistua, niitä on pakkasessa melkein puoli Lidlin pussillista.

Nyt vielä kymppiuutiset ja sitten kokeilemaan, tuottaako unikoulu yhtään tuloksia. Viime yön nukuin kohtuuhyvin, ja edellisen tosi hyvin, mutta niinhän se on aina kun Kultaistus on pelipaikalla.

kauaksi unet karkaa

 Niin ne karkaa. Huoh! Pitikö taas niitä kelloja käännellä? Pitikö? Kysyn vaan! Sen wegen hävisi unet ja yöt ovat pitkiä ja tuskaisia. Melkein en jaksa. Kyllähän tämä oli tiedossa, aina ja joka kerta kun kesä-/talviaikaan siirrytään, sama juttu. Saa nähä, montako viikkoa nyt menee että rytmit on taas kohillaan. Veikkaan ainaki kuukautta! Huohhuoh!

Viime yönä nukuin 1,5 t aamuyöstä ja pikkuisen torkahdin 6-8n välillä. Kömmin sitten hämäräiseen aamuun kohta kasin jälkeen. Olin varannut pesutuvan 11-12:een, mutta kun kerran hereillä olin, läksin pyykkeineni katsomaan tilannetta jo vähän enne ysiä. Ja kun vapaata oli niin pistin pyykit koneisiin ja 11n aikaan olivat jo kaapissa viikattuina.

Muutenkin oli puuhakas päivä, varsinkin kyökkipuolella, kaikenlaista pientä nysväämistä ja vähän isompaakin; tein "Kokeilen onneani"-piiraan eilen potittamani kalkkunan rintafileestä, pekonista, juustoraasteesta, purjosta, kermasta, munista... monen sortin aneksia vaan ei niin erityisesti mitään resettiä, mutta hyvää ja mehevää tuli. 

Kuorin ison lantun, meinannut saada sitä ensin halki millään mutta onnistuihan tuo kuitenkin ja keittelin lanttuviipaleet kypsiksi, survoin, lisäsin keitinvettä vähäsen, sivistin voilla ja aateloin suolarippusella, valkopippurilla ja muskottipähkinällä. Päälle vielä obligatoriset voinokareet ja pintaan mantelirouhetta. Nukkumaan (vai valvomaan?) mennessä lykkään uuniin sataselle. Aamulla huimat joulun tuoksut siivittävät ylösnousemusta. Ja aamuateriaksi kiposta on ihan   p a k k o  vähän närppiä...

Kasslerin pötikkä, puolitoistakiloinen, köllöttelee suolakylvyssä, se huomenna uuniin. Siinähän ne on kekrin ja pyhäinpäivän aterian pääainekset. Puolukoita ja suolakurkkuja kylkeen, tokkopa siihen juuri muuta tarvinnee.

Tässä huushålletissa vietetään siis kekriä ja muistetaan poisnukkuneita rakkaita. Halloweenista eioo kuultukaan. ja jos on kuultu, niin on saman tien unohdettu.

Melkein täysikuu möllöttelee komeasti pilvistä raikkoontuneella taivaalla. Näkyy hyvin Salonkiin. Mars loistelee kirkkaana kuun lähellä. Eipä sitä tähtitaivasta kaupungissa sillain näe eikä tule kovin seurattuakaan, kuin mitä maalla asuessa. Toivakassa näin varmaan elämäni upeimmat revontulet ja koin komeimmat kuutamoyöt sekä kesällä että talvella. Hienoja muistoja...

 

pimmeetä ko turkinhihassa

 On se nyt. Pimmetä. Kun on taivas pilvessä ja viskoo vähän väliä vesi- tai räntärönsyjä niin ei paljon valoa näy. Ihan pimeyttä torjumaan virittelin tänään Salonkiin (=parvkkeelle) vähän lisää valoja. Nyt alkaa olla riittävästi. Jouluksi otan nuo isot värilliset karnevaalivalot pois, laitan roikkutankoon viheriän köynnöksen ja kieputtelen siihen vielä valoketjun.  

Viikonloppu oli ja meni; lenkillä kävin molempina päivinä vaikka la:na pitikin rastaa ittensä väkipakolla liikkeelle. Hassua, kun oli ihan kaunis ilmakin. Eilen taas pilvinen, kostea, täysin tuuleton. Ei huonoja lenkki-ilmoja kumpikaan.

Talviaikaan siirtyminen aiheutti ennalta arvatun tuskareaktion; ihan hukassa unet. Sen seurauksena nukuin tänä aamuna melkein yhteentoista. Enpä muista, milloin oisin viimeksi. Ei kai sen ole sinänsä väliä, milloin eläkeläinen nukkuu ja milloin valvoo, ja on kuitenkin. Haluan ihan säntillisen ja selkeän päivä- ja yörytmin. Siksi aloitin tänään 8vk unikoulun. Pitää huomenna tutustua aineistoon paremmin, tänään kuuntelin vain esittelyvideot. 

Ruuastakin joku sananen; eilen keitin kyytön maksaa. Tosi hyvää, pehmeää ja hämmästyttävän miedon makuista. Söin sitä eilen ja tänään ja vielä huomiseksikin jäi vähäsen. Sitten saa jo loppuakin, kolmena peräkkäisenä päivänä on ihan max hyvääkin ruokaa. Paitsi kananmunia, niitä menee kyllä vaiks jokaikinen päivä. ja niinhän niitä meneekin, harvinainen semmoinen päivä, jolloin en yhtään munaa söisi. Oon mie niin munan perrään!

 

kaksi kuukautta

...on tämän "haasteen" alusta tänään. Onhan se sitten päivitettävä, mitä kuuluu. 

No se kuuluu, että paino on pudonnut 4,3 kg ja "napa" pienentynyt 9 cm. No, rinat 1 ja vyötärö 5 cm. Tämä on hyvä alku, oon hyvinki tyytyväinen eli oppikirjan mukaan n.1/2 kg/vk,  mutta tosissa vain alku. Jatkoa seuraa, I promise!!👊.  Ja olen toki iloinen siitä että, tää on ollut niin helppoa. Ei mitään verenmaku suussa puurtamista. Nytkin on viiniä lasissa enkä tunne siitä yhtään huonoja fiiliksiä. Päinvastoin.

Kylmän vesisateen päivä tämä, mutta muutoin aika luxus. Kauppa-, apteekki-, ja kirjastoreissu sillä aikaa kun siivoojatytöt tekivät työnsä. Siivottuun kotiin oli ihana tulla, kukatkin ostin sen kunniaksi pöydälle. Suloisia pikkuneilikoita, tykkään niistä.

melkein valkoinen maa...

 ...oli tänäaamuna. Ja jotain valkoista satelee edelleen, mutta sulaa vissiin pian poiskin. Vesisadetta ja yli +5 asteen lämpötiloja on odotettavissa.

Jos saisi nyt tänään viimmein tuon köökin kuntoon, eli kohta siihen suttuisimpaan hommaan eli uunin ja olokolonsa putsaukseen. Sitten ois hyvä mieli ja talvi saisi tulla.😃 Vaikka tuleehan se aikanaan, ei kysele lupia keltään eikä tarvitsekaan. Sehän on luonnon kiertokulku ja meidän oma vuodenaikojen vaihtelun rikkaus. Ollaan siihen tyytyväisiä, vallankin kun viikonloppuna päästään taas normaaliin kellon aikaankin. Siihen, jota myös talviajaksi kutsutaan!

eipä tässä ihmeitä

 Eipä todellakaan. Nukuin kymppiin, ja aamiaistakaan ei tehnyt mieli. Join mukillisen kahvia ja söin yhden tattarinäxyn, juustoo ja metua päällä. Aika hintelä aamiainen, mutta muu ei maistunut. Nyt voisi jo maistuakin, kohta paistan pari pakkasesta otettua jauhispiffiä, pitänee jotain pientä niille saatteeksi keksiä. Hapankaali oisi niin hyvää, mutta sitä nyt ei ole, to:na vasta Rekosta saan. Samoin kuin kunnon metukkaakin, sitä Lehtolan limusiinimetwurstia. Aika paljon olen Rekosta tilannut muutakin, neljä viikkoa on siitä kun viimeksi Reko-jaossa olin.

 Köökinkaappiurakka on melkein tehty. Uuni ja sen ympärys"kolo" vielä oottaa...taitaa saada oottaa ainakin huomiseen. Tänään on välipäivä jolloin suurimmaksi hommaksi muodostunee ruuanlaiton ohella keittiön avonurkkahyllystä ottamieni astioiden pesu. Käsitiskiä varmaankin, ovat ajalta ennen tiskikoneita.

Eilen käytiin "kananpesällä". Kuusikymmentä Aittolahden munaa oli saalis. Ei huono, sanoisin!  Munasta on moneksi. Munia menee tässä huushålletissa ihan kiitettävästi, harvoin on munatonta päivää. Tämä päivä taitaa kyllä olla! On muuta hyvää ruokaa oottamassa.Ne jauhispiffit nyt ensin ja iltaruualle sunnuntailta jäänyttä crockpottissa valmistunutta vasikan lapapaistia. Tosi hyvää oli hän! 😋

Ilta on pimennyt, kynttilät palavat ja hyvä ja rauhallinen olo vallitsee.  Viihtyisääkin on, mä tykkään mun kodista.

 

viikonloppu alkaa

 Perjantaipäivä. Aamupäivällä mankeloin kasan lakanoita, tyynäreitä ja pyyhkeitä sillä aikaa kun koneissa pyörivät kylpyhuoneen matot. Pesutuvasta tultuani pesin vielä kylppärin ihan huolella. Mukava pistää huomenna kuivuttuaan puhtaat matot puhtaaseen kylpyhuoneeseen.

 Nykyelämässä on arjen ja sunnuntain välinen raja melkoisesti hämärtynyt, mutta joitain eroja haluan kuitenkin säilyttää. Kuten että lauantai on vakio kauppapäivä. Saatan ostaa jonkun pienen arkipäivän syömisistä poikkeavan jutun, kuten kapean slaissin brietä, pikkupikkuleivoksen, tai pullon viiniä. Siivoojien käyntiperjantaina (joka 4.perjantai) käyn kaupassa sillä aikaa kun siivoojat tekevät työtään. Silloin ostan kukkasia siivottuun kotiin.

Sunnuntaina teen vähän parempaa tai pisempää valmistusaikaa vaativaa ruokaa, usein jotain kokolihaa crockpotissa tai uunissa. Juon kahvia sunnuntaikupista ja päiväkahvin seuraksi on usein - ei aina - se joku pieni nami.

Jos ilma on passeli, teen sunnuntaina iltapäivällä n.tunnin lenkin. Jos sataa, oon vaan ja lueskelen, katson telkkaa...laiskan ihmisen laiska sunnuntai. Illan kohokohtana näin syksyllä tietysti tähtitanssit ja aamulla sekä la että su pitää aina katsoaa Muumit. Jos olen jo hereillä silloin. 😅 Niin paljon lapsettaa.

taasko on torstai

 No on se. Miten tuntuu että nykyjään vähintäin joka kolmas päivä ois torstai, niin nopsaan kiitää aika. Sää on puolipilvinen ja kylmä. Siltä se ainakin tuntuu lämpimän syksyn jälkeen, kunnei päivälämpötila nouse enää edes plus kuuteen asteeseen asti. 

Keittiön kaappiprojekti edistyy pikkuhiljaa, on jo puolivälissä. Kovin kauan ei yhtä kyytiä jaksa  kiikkua tikkailla katonrajassa tai kontata lattialla. Mutta edistyy se ja onhan tuota aikaa...

Nyt kuitenkin vaatetta päälle ja ulos. On vissiin varustauduttava oikein pipolla ja ehkä hanskoillakin. Taidan käydä katsomassa lammella, vieläkö joutsenet ovat paikalla. Mukavuusalueeltaan on vaan poistuttava ja senhän takaa nuo ylämäet poispäin tullessa.

No niin - soon menoksi ja hilirimpsis!

********

Tuuli oli viileän puoleinen mutta aurinko paistoi js sää oli syksyisen raikas. Joutsemia ei enää näkynyt, eipä sorsiakaan, hyvin oli hiljaista muutoinkin. Yksi iloisesti hymyilevä mummeli ja pari nuorta äitiä pienten lasten kanssa ja yksi lenkkeilijänuorukainen. Ihan kuin oisi hieman helpompi ollut mäkiä ylös puuskuttaa. Vai oliko vain kuvittelua ja toiveajattelua.

Tämmöinentipu oli ainut minkä koko reissulla näin.

tavallinen tiistai

Kehtaanko sanoa että heräsin klo 10? No kehtaan; heräsin siis klo 10. Tai vähän ennen, ennätin käydä veskissä ja napata vesilasillisen ennen Kyläsairaalan alkua. Myöhiäisen, tavan munat, näxy, kahvi, laitoin ja söin vasta ohjelman jälkeen. Pätkäpaastoa tuli 17 tuntia. Ei huono! 

Yksi keittiön ylä- ja toinen alakaappi tulivat siivotuiksi. Yläkaappien siivous tikkailla kiikkuen on yhtä hankala kuin alakaappien lattialla konttaaminen. Jos vielä saisin elämässäni yhden keittiörempan - mitä en todennäköisesti koskaan saa - niin ei yhtään hankalaa alakaappia eikä ylikorkeaa yläkaappia oisi köökissäni. Vetolaatikot ja madalletut yläkaapistot. Ja semmoiset työpöydät, että kaikki pienkoneet saisi piilotettua ovien taakse myös. En tykkää siitä että työpöytien takaosat on lastattu kaiken maaliman vehkeillä ja tavaroilla. Kun oisi kaapit ja ovet siinäkin kohtaa niin ei voisi kasata mitään rompetta eteen. Aina sitä voi haaveilla!!💟

Iltaruuaksi broilerin koipia. Tosi harvoin ostan, mutta lauantain kauppareissulla tarttui mukaan yksi 3 kpl:n latikko. Kun maksoi peräti euron. Marinaadissa ovat mutta pesen marinaadin pois. Luulrtavasti tökkään ne vaan uuniin, toinen vaihtoehto olisi keittää, mutta ehkä en vihti kuitenkaan. Nykyisin eioo kamalasti intoa kovin mutkikkaaseen ruuanlaittoon. Eilisestä kukkakaalista on puolet jäljellä. Se ja muutama minitomsku saavat riittää lisuriksi. 

Tänään en lähde lenkille. Kohta on ohjelmassa 20 minsan jumppatuokio 8vk:n Leiditreenin ohjeilla. Lenkin vuoro huomenna. Parempi näin, otti se ylämäkitreeni eilen niin voimille. Palautuspäivä lie hyväksi laiskan lihaksille.

touhukas maanantai

...tuli tästä päivästä vaikka aloitus venyi vähän piiitkäksi. En tosisa ole maanantaiaamuina parhaimmillani. Enkä muinakaan aamuina sillä olen hidas herääjä. Onneksi siihen on nykyisessä eläkeläisen auvoisassa olotilassa ainakin 85-prosenttinen mahdollisuus. Aikoinaan on pitänyt käynnistyä nyt ajatellen ihan hirmuisen aikaisin. Ja on käynnistytty. Ja lähdetty. 

Paistomunat-kahvi-näxyaamiaisen, Kyläsairaalan ja pitkällisen koneella vetkuttelun jälkeen jatkoin viime viikolla nihkeästi käynnistynyttä keittiön kaappien siivousta. Kaikenlaista joutavaa sitä näkyy kuivakaappiinkin kertyvän, onneksi edes osan älysin heittää pois. Luomuiset kaura- ja tattarihiutaleet kuitenkin vielä jätin - taivas yksin tietää, miksi.😮 Kaksi kaappia on nyt kuitenkin läpi käyty, huomenna homma jatkuu. I hope so!

Lepotauko; päiväkahvi, savulihanäxy, raejuusto+mustikat kera kotimaisen elokuvan ja sitten ulkovaatteet päälle, reppu selkään ja sauvottelemaan kirjastoon. Kaksi kirjaa vein, kaksi toin ja huhhuh, - olin kyllä totaalisesti pois mukavuusalueeltani. Voi sitä puuskutusta, polvien ja lonkkien kipuilua, hien virtaamista tulomatkalla noissa ylämäissä... ei siitä voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen; moisia mukavuusalueelta poistumisia on syytä tehdä huomattavasti usseemmin kuin tähän asti. Kyllä hävettää surkea kunto!

Köökihommia en enää jatkanut - päivä se on huomennakin. Sen sijaan laittelin vähän ruokaa. Höyrytin kukkakaalia ja lykkäsin samaan höyryyn lämpiämään valmiin, lauantaina grillatun secreton täheksen. Höyrystyi lämpöiseksi ja meheväksi. Secretokokeilu on nyt tehty, en mitenkään riemusta kirkunut tämän tuttavuuden kohdalla eikä mun tarvinne sitä enää toiste ostaakaan, ainakaan 26£n kilohinnalla!😏

 

 

 

Tämän vikon eka päivä on paketissa. Ehkä vielä hyvä mainita, että paino oli aamulla sama kuin su-aamuna, mistä kaunis kiitos itselleni ja maltillisuudelle viikonloppuna kaikenlaisten nautintojen kohdalla.

 

16:16

 Sunnuntai 11.10.-20

 

Siis mitä? Mikä 16:16? Uusi teini-ikäkö...😁 no ehkä ei sentään.

Tämä matka alkoi jo 7 viikkoa sitten 8vk Startin myötä. Laihtumuksesta on siis kyse.Tällä hetkellä, 7 viikon jälkeen on tlanne 3,1:16, eli vielä on matkaa jäljellä. Onneksi on aikaakin, toista vuotta. Sillä semmoinen on tavoite, 16 kk, 16 kiloa. Sen mukaan pitäisi 75-vuotispäivänäni elopainoa olla 16 kg alkutilannetta vähemmän. Ei kannata kysyä, paljonko se alkutilanne oli. Riittää kun sanon, että paljon. 

Ehkä jossain vaiheessa uskaltaudun laittamaan tänne alkukuvan, nyt ei vielä ole rohkeutta siihen. Tarkoitus on n.viiden kilon välein kuvia laitella. Jos siis kantti kestää...

Ruoka on tänä 7 vk:n aikana muuttunut aika paljon ketocarnin suuntaan vaikkei se suinkaan ole ollut tietoista, ihan vaan vahingossa sinne päin liukuen. En todellakaan tahallani pyri ketoosiin, carniin vielä vähemmän. Taitaa olla laiskuus taustalla.😋

Juupati juu. Tästä sitä jatketaan. Yritän päivitellä paitsi laihtumusta, myös ruokataloutta, liikuntaa ja muitakin elämänmenon tärkeitä tapahtumia. Paljonhan niitä ei olekaan. Korona on tehokkaasti karsinut pois monenlaista. Mutta näillä mennään mitä jäljellä on... hola!

Edit. Josko nyt kuitenkin jonniimoinen aloituskuva...huhhuh...

punainen vaara,                                         kirjaimellisesti.

I. P.

Pieni sauvalenkki. Paino sanalla pieni sillä  vesisade ja liian vähän vaatteita päällä kutistivat sen n.puoleen suunnitellusta. 

Oli kuitenkin yritystä.😂

onko sitä kesää vielä jäljellä

 Tänään ainakin on. Hellettäkin luvattu. Pitäisikö ottaa pyörä ja lähteä vähän ajelemaan?

Vai menisikö laiskasti pihakeinuun istumaan, ehkä kahvipullo evääksi ja silleen.

Vai tekisikö yhtään mitään...

Mieli on aika maassa, sille on syynsä, eikä se suinkaan ole kesä tai se, että kesä on kohta ohi. Taitaa vaan olla ohi joku muukin. Mutta ei siitä nyt sen enempää. Huoh!

veet syvät päilyvät ikävää...

 

toukuukin meni jo

No niin meni. Melkein.Yritän palata ruotuun eli alkaa päivitellä vähän tiuhemmin. 
Tehdä semmoisen kesäblogin.

Toukokuusta voi sanoa sen verran, että ylen oli kylmää ja sateista melkein
loppuun asti. Lunta räntää ja vettä sateli yhdessä ja erikseen. Yöpakkasia
piisasi yli kuun puolenvälin. Viimeinen kolmannes ollut nyt vähän lämpimämpää
ja tämmöistä on kyllä luvassa edelleenkin, hiljalleen lämpenevääkin-

Parveketta olen laitellut, viherrystä enimmäkseen, kukkia vähimmäkseen.
Roikut ovat lumihiutaleita - näyttävät kyllä aika surkeilta. Keijunmekko on, 
ja peräseinän kelloköynnökset. Sitten yksi nurkkaus yrttejä, lisäksi ruusupapua,
chilejä (3 erilaista) ja jotain muutakin vielä. Muratit oottavat istutusta - jospa
huomenna. Vähän manjaana-meininki ollut näissä keväthommissa muutoinkin.

Eilen grillailtiin Kultaistuksen kanssa, hän meni sitten kotiinsa, mie istuin parvekkeella 
viinilasin kanssa kevätkesän iltaa katsellen.

Nyt on tosi kova pohjoistuuli, puuskissa puhaltaa oikein kunnolla. Aurinkoista
kyllä on ja sininen taivas, muutamia kumpupilviä ajelehtii siellä täällä.
Ohjelmassa ollut chillailua ja grillailua, hyvää ja kiireetöntä elo-oloa.

Kesäolo, hyvä olo. 
Lämpötila nyt, klo 13.30 n.+17 asetta varjossa. Auringossa toki enemmän.

tuisku- eli räntäpäivä...

No oisi luullut jo tuota lunta tulleen tämän kevään osalle, kun montena päivänä 
on tuiskutellut, mutta ei sitten vaan. Vaikka eipä siinä mitä, siivouspäivä mulla, 
niinnotta satakoon, lunta, vettä, räntää tai äkäisiä akkoja...

Korona alkaa kuulemma ahistaa monia. No, onneksi mie kuulun siihen ikä-
immeisten kastiin, joita näyttää vähiten ahistavan. Tietty meillä eläkeläisillä on helpompaa
kunnei toimeentulo ole katkolla niinkuin monella palkkatyössä olevalla on ja 
välttis ei sosiaalinen elämäkään ole ihan yltiövilkasta ollut, niin ei kovin suuria muutoksia 
ole tullut elämään. ja ehkä se eletty elämäkin antaa perspekstiiviä nähdä, ettei asiat
hermoilemalla ja hötkyilemällä muuksi muutu. 

Näillä sitä kuitenkin mennään tätä koronaelämää eteenpäin ja onneksi kevät kuitenkin tulee 
- aikanaan sekin. Vuodenaikoja ei ainakaan vielä ole peruutettu.

Ja aikanaan tulevat joutsenetkin, moneen paikkaan ovat jo tulleetkin, kotilammelle eivät vielä.

karanteeninomaiset olot

Tämmöisethän meille ns.riskiryhmäläsille ja seitkytplussalaisille on asetettu.Eikä siinä mitään, sopii kyllä minulle. Pienesti on vielä pitänyt asioita kodin ulkopuolellakin tehdä.

Eilen kävin hoitotarvikejakelussa, nyt on sokruliuskojakin vuoden loppuun saakka.
Ruokakaupassa samalla myös, ostin mantelijauhoa ja steviaa ja muutakin semmoista,
mitä tämmöinen viljavammainen tarvitsee jos leipomusvilli yllättää. 
Ja kun Kultaistus vielä huomenna käy Rekosta lihatilauksen, niin voin oikein
hyvin asettautua nauttimaan karanteenista. Ihte en halua sinne mennä kun on tuo naama niin sinisenpunaisenkukertava. Ikuinen Eeva näköjään nostaa päätään .

En ole mitenkään häiriintynyt karanteenin omaisista oloista. Onhan tämä poikkeustilanne
karsinut minunkin sinänsä vähätapahtumaisesta elämästä pois 3 viikottaista tapahtumaa, mutta nyt vaan on näin. Olihan se talvisotakin. Eipä oo aihetta valittaa. 

Mun kaikkein paras aamiainen, johon en ikinäkään kyllästy, tulee tässä. Namskis! 
Pannaan nyt sen kuva tähän vaikken näin jälkikäteen yhtään ymmärrä, miksi sen piti nyt tässä olla.

koronaviikko ja rämäys

Eka koronaviikko takana. Mihin se oikein katosi? 
Ihan tavan meininkeihin; vaatehultoa, ruuanlaittoa, siivousta, lukemista, telkkua,
ulkoilua... aina perjantaihin saakka.

Silloin läksin viemään pef-puhalluksen listan terv.keskukseen. Miten kävikään, jalka tarttui esteeseen ja rämähin pää edellä mahalleni asfalttiin. Oi itku ja hammasten kiristys.
En siitä nyt sen enempää, mutta vasen puoli naamasta on kuin oisi pari kertaa kunnolla tirvastu ja vas.käsi turvoksissa ja kippee.  Kaikkia sitä sattuu. 

Eniten harmittaa se, että karanteeninomaisissa oloissakin on lupa ulkoilla ja nyt on mitä parhaimmat ulkoiluilmat, niin ei se nyt oikein onnistu. Aurinkolasit ja ylös nostettu anorakin kaulus kyllä peittävät pahimmat runtut naamsta enkä niistä sillain välitäkään, mutta lenkille tarvitsen sauvat avukseni, eikä vielä oikein ole onnistunut. Jospa tällä viikolla kuitenkin.

Facessa pyörii joku nuoruuskuvahaaste. Puppe haastoi minut ja kun kuvia penkoissa löysin jokusen, niin pannaan muistiin tännekin. Että miltä sitä on joskus näyttänyt. 

Ja voisihan laittaa senkin, miltä näyttää nyt, erityisisti juuri nyt, asfalttikosketuksen jälkeen.

Asfalttikosketuksesta muistui mieleen elokuva "Asfalttilampaat" ja siitä Kai Chydeniuksen tekemä iki-ihana rakkauslaulu "Sinua sinua rakastan".
Se on HIANO!!


https://youtu.be/e0rKzp8o6Do

korona 2. päivä

Niin sitä siirryttiin valmiuslain mukana poikkeusaikaan ja tämmöisen riskiryhmässä olevan eläkeläisen - yli seitenkymppisen - elämän ensimmäiseen "karanteenin kaltaiseen" olotilaan. Ensimmäiseen poikkeuslain alaisena elämisen aikaankin, kun sota-aikaa en ole kokenut.
Tuskinpa tämä kuitenkaan on kuolemaksi, tai sitä vartenhan tässä nyt karanteeni päällä onkin, ettei olisi kuolemaksi.
Ja aamulla heräsin jo klo 6 että varmasti ennättää nauttia päivästä mahollisimman pitkään...

Eilen tehtiin hyvin tavanomaisia hommia eli pestiin Kultaistuksen kanssa yhteispyykit pesutuvan ísoissa koneissa. Käytiin myös kaupassa - mun tarvii varmaan mennä seuraavan kerran kauppaan n.kuukauden päästä. Apteekissa on kyllä käytävä loppuviikolla, yksi päivittäislääke täytyy hakea kunhan teekoo ensin uusii resetin.

Eilisen iltapäivän karanteeninautiskeluja olivat mm.nämä.

Enpä koe tätä karanteenia mitenkään erityisen hankalaksi ajatukseksi, eihän tämä nyt elämää pahemmin hetkauta. Kauppaan, apteekkiin ja lenkille saa mennä. Joukkoharrastuksiin ei, eli sanataiteen ryhmä jäi tauolle, mutta onneksi tuo on harrastus, jota voi harrastaa myös kotona ja yksin. Ja sitähän mie tässä juur' paraillaankin teen. Kirjasto on kiinni, se on hankalampi homma, mutta onhan äläni- ja e-kirjat, vaikken niiden erityinen ystävä olekaan. Kirja konkreettisesti kädessä on mun juttu. Ehkäpä on syytä tutustua moisiin.
Kotona voi harrastaa melkein mitä vaan. Heti tupsahti mieleen ainakin kaksi juttua; ruokahommelit tietenkin, mihinkäs siitä pääsisi eikä ole tarvis päästäkään, päinvastoin.
Pakastin on täynnä upeita raaka-aineita valmistella vaikka minkälaisia herkkuja.
Ja kun kuntosalille ei pääse tai uskalla - taitaa olla vielä auki mutta enpä nyt mene - niin kotijumppa kunniaan. Siihenhän minulla on ihan erinomaiset ohjeet, kiitos 8viikkoa-valmennuksen loistavien treenivideoiden. Keskivartalotreeni kunniaan!!

Koronasta vielä vähäsen. Hallitus teki kovia radikaaleja päätöksiä. Ymmärrän erityisen hyvin pääministeriä ja esikuntaansa, tässä on hyvä näytön paikka ja hehän näyttivät.
Tuommoista narisevaäänistä niinku-onko-ja-jos-on-niin-entäs-sitten-spekuloijaa joka telkussa justaan pöyrittää sanojaan sinne ja tänne ei todellakaan tähän tilanteeseen tarvita. Ugh!!

maksapäivä

Ei suinkaan niin että maksa päivä. Mihinkähän sen päivän edes voisi maksaa...

Rekosta tilasin ed.kerraksi villisikaa, maksaa, sydämiä, kieliä, kassleria ja kylkeä. 
Tänään valmistin maksan ruuaksi. Oli ehkä hieman tummempaa kuin tavan possun
maksa, mutta maku yllättävän mieto...tai se ei ole oikea sana. Täyteläinen taitaa olla
parempi. Ja hyvin pehmoista. 

Yhden pienemmän, reilun 100g palan paistoin pihvin tapaan ja isomman, puolisen kiloa painavan pilkoin palasiksi, maustoin suolalla, pippurilla ja meiramilla ja ruskistin runsaassa voissa. 
Sitten vaan päälle kermaa ja pieni kiehautus. Maistijaispala kertoi, että maku ja kypsyysaste oli hyvä. Tämä satsi jäi oottelemaan huomista ja vissiin muitakin päiviä, sen yksittäisen paistetun¨palan (piffin) söin iltaruuaksi paistettujen wokkivihannesten ja hapankaalin kera. Bueno!

yli puolen välin

...on jo helmikuukin. Aika huonosti tullut päiviteltyä tätä blogia. Jonniimoinen saamattomuus ollut vallalla, vaikka ei mitään näkyvää syytä. Uskottelen itselleni että jatkuva harmaus, sade, loska ja liukkaus masentavat ja siitä tämä lepsuilu. En ole kyllä ihan vakuuttunut siitä.

Pienen lenkin tein tänään, pieni kotijumppa vielä odottaa, mitenhän käynee...huomenna kuitenkin salille.

Hieno asia tapahtui tänään; vuodenvaihteessa ostamieni salihousujen vyötäröön piti laittaa kuminauha kun meinasivat pudota jalasta. Jotain kutistumista lie siis tapahtunut kropassa, kiloissa n.3kiloa. Se ei tunnu paljolta mutta on puolen kilon viikkovauhtia ja riittää mulle kovasti.

joutava viikonloppu

Mikään ei oikein tänä viikonloppuna huvittanut. Lukemista, vähän televisiota, joutavanpäiväistä vetelehtimistä. Pienen lenkin tein molempina päivinä, eipä nekään paljon hurraita kestä.
La:na oli hiton kylmä tuuli ja hulmutti lunta valkeana verhona, ei siellä kauan viihtynyt.
Tänään oli kaduilla monta senttiä märkää lunta ja missä oli aurattu, oli kiiltävä kirkas jää liukasteltavana. Ei hyvä!

Iltapäivällä pyöritin vähän aikaa ruokarulettia. Syntyi sillikaviaaria, tuorejuustokakku ja kevyesti höyrytettyä kukkakaalia. Ensinmainitut jääkaapissa olleista, jouluksi ostetuista tarpeista. Oli jo aikakin saada ne pois ja käyttöön.

tammikuun viimeinen

...päivä on tänään. Eipä oikein ole tammikuulta tuntunut. Pakkasia ei ole ollut, vesi-ja räntäsadetta on riittänyt. Ja harmaata, liekö kahtena vai kolmena päivänä aurinko paistanut. Suomi on ihmemaa, Lapissa paukkuu pakkanen, muualla sataa vettä. Ei ihme, jos masennus valtaa monen mielen. No ihtellä ei onneksi ole siihen taipumusta, vaikka kyllä kaunis sää ja kunnon talvi minullekin kelpasi. Nyt on kuitenkin lunta.

Eilen kävin kalassa - Rekosta ostin Hannun kalamieheltä haukea, kuhaa ja madetta. Toistaiseksi ovat kaikki pakkasessa, huomenna taidan jotain kalaa laittaa. Jos vaikka kuhafilettä paistaisi. Tänään ainakin "pitää" vielä syödä viikonvaihteelta jäänyttä picancaa. 
Siinä on liha mun makuuni.

Eilen oli paastopäivä. Oli tarkoitus pitää 24h paasto mutta kun illalla ei ollut yhtään nälkä, annoin mennä samaa soittoa tähän aamuun asti. Siitä tuli 38 tuntia paastoa, mutta kyllä aamulla jo muna maistui.

Eilisaamun aamiainen. Ja tämän.