"...Eniten kuitenkin ahistaa se, että taitaa Pn ja mun tarina olla viime vaiheissaan. Ei halunnut hän la:na blinikesteihinkään lähteä vaikka oli jo aiemmin sovittu. Muutoinkin hän ollut kummallinen, etäinen ja ärtyisäkin välillä. Päätin, että antaa sit olla. Ei voi ketään väkisin pitää, oma halu pitää olla. Torstaina on Reko, sinne on sovittu että lähtee kuskiksi, toivottavasti se nyt pitää. Sen jälkeen jätän hänet rauhaan, voi ottaa itse yhteyttä jos haluaa. Melkein 8 vuottahan tässä on mennyt, ehkäpä se lempi hänellä hiipuu, kun näkee, miten toinen vanhenee ja raihnaistuu. Niin surullista..."
Tämmöisen olen kirjoittanut liki 2 kk sitten, eli 1.3.-22. Eikä tuohon ole mitään lisättävää. Sama tilanne jatkuu, oltiin sentään pääsiäislauantaina muutama tunti yhdessä. Äsken pyysin vappua vastaanottamaan, ensin vähän että joo, mutta sitten kuitenkin että noeinoettäeino...en oikeesti jaksa. Hirveän surullinen olen. Onhan tässä välissä ollut monenlaista, oon ollu usseella tavalla kippee, nyt meneillään riivatunmoinen räkis ja hänkin ollut huonokuntoinen, käynyt lääkärissä, tutkimuksissa, lääkärissä...mutta mikä on vaiva ja mikä on tulos, sitäpä minnen tiedä. Ei minulle kerrota...äh, antaa olla.
