tammikuun viimeinen

...päivä on tänään. Eipä oikein ole tammikuulta tuntunut. Pakkasia ei ole ollut, vesi-ja räntäsadetta on riittänyt. Ja harmaata, liekö kahtena vai kolmena päivänä aurinko paistanut. Suomi on ihmemaa, Lapissa paukkuu pakkanen, muualla sataa vettä. Ei ihme, jos masennus valtaa monen mielen. No ihtellä ei onneksi ole siihen taipumusta, vaikka kyllä kaunis sää ja kunnon talvi minullekin kelpasi. Nyt on kuitenkin lunta.

Eilen kävin kalassa - Rekosta ostin Hannun kalamieheltä haukea, kuhaa ja madetta. Toistaiseksi ovat kaikki pakkasessa, huomenna taidan jotain kalaa laittaa. Jos vaikka kuhafilettä paistaisi. Tänään ainakin "pitää" vielä syödä viikonvaihteelta jäänyttä picancaa. 
Siinä on liha mun makuuni.

Eilen oli paastopäivä. Oli tarkoitus pitää 24h paasto mutta kun illalla ei ollut yhtään nälkä, annoin mennä samaa soittoa tähän aamuun asti. Siitä tuli 38 tuntia paastoa, mutta kyllä aamulla jo muna maistui.

Eilisaamun aamiainen. Ja tämän.

jos ei pauku Paavalina...

...eikä kylmä kynttelinä, niin kylmää kyntäjää vaolla... 
Tai jotenkin näin. Näitä wanhan kansan merkityspäiviä on tässä sydäntalven aikanankin useita. Heikin talvenseläntaittopäivä meni jo...
Pieni anedokti tähän; äiti oli meidän pieninä ollessa kertonut, että Heikin päivänä talven selkä katkeaa. Isoveli oli kuuliaisesti kuunnellut ja kun oli ulkona Heikinpäivänä ja pakkanen paukahti nurkkapielessä, ryntäsi sisään huutaen, että "äiti äiti, nyt se Heikin selkä katkesi!" 

Tavallinen sunnuntaiaamupäivä. Kultaistus katsoo urheilua - milloinpa ei katsoisi - ja Lehtolan limusiinin picancha muhii uunissa. 

Sää on pilvinen, yöllinen sankka lumentulo on tauonnut ja pakkasta on n.miikka 3 astetta.
Ei siis mitään uutta auringon alla. (Eikä näy kyllä aurinkoakaan, ei mitään uutta sekään...)

Päivä on jatkunut vähän yli ½tuntia aamusta ja vähän yli tunnin illasta. Toki sen hyvin jo huomaa.

kultainen kastike - ja aurinko

Tänään oli harvinainen aamu. Nimittäin aurinko nousi - ihan todistettavasti, sillä llin kerrankin hereillä ja näkemässä tämän ihmeen. Kauanhan sitä iloa ei kestänytkään, tunnin päästä pilvet peittivät tuon harvinaisuuden ja iltapäivällä alkoi sataa sakeasti märkää lunta. Pimmeetäkin oli taas, huomiseksi on luvattu aurinkoista ja plusasteita. Waihettelevaista on tämän tammikuun sää. Pakkasia ei juurikaan ole ollut, yli kympin ei kertaakaan. Kait.

Äkkiä tähän muistiin kehuttu kultainen kastike. Vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta.

Kultainen kastike

2 kananmunan keltuaista

3 dl kylmää kanalientä (kuori liemen pinnalta rasva pois)

1 sitruunan mehu

3 valkosipulinkynttä murskattuna tai pieninä palasina

2 rkl lehtipersiljaa

1 tl mustapippurirouhetta

2 hyppysellistä sahramia

Vatkaa keltuaiset vaahdoksi. Vatkaa vaahtoon kanaliemi ja sitruunanmehu. Lisää mausteet joukkoon. Sekoita lopuksi sahrami siten, että kastikkeesta tulee vaaleankeltaista.

kinkku...

...naisen tiellä pitää, miksei miehenkin.
Eihän sitä voinut vastustaa, kolmen euron kilohintakinkkua ja semmoinen sitten pääsi lauantaina uuniin ja on jo päässyt aika paljon suuhunkin.
Yli kilon verran valmista evästä pistin eilen Kultaistuksen matkaan ja kunhan innostun, pakastan nyt parvekkeella köllivän possunkintun - kinkun - vähän pienempiin eriin, tulevan kevättalven tarpeisiin.
Siis sitten kun innostun, tänään oli aika vötkyläpäivä. Oikein mikään ei innostanut enkä juuri mitään tehnytkään. Netissä surfailua, telkkaria, jonkun sähköpostin rustailua...siinähän ne.
No, veinhän mä sentään roskat!
(se on tämä eläkeläisen elämä välleen tämmöistäkin...) 

Päivä on jatkunut aamusta 29 ja illasta 59 minuuttia ja vaikkei aurinkoa juurikaan näy, jatkumisen kuitenkin jo huomaa. 
Tänään osui auringonsäde kuitenkin parvekkeen peräseinälle hetkisen ja vikkelänä likkana sain kuin sainkin sen pienen valopilkahduksen vangittua kameraan. 

reipas päivä

Tänään olikin äksöniä. Vaikka yöunet jäivät vähiin - uni tuli vasta aamukolmen jälkeen ja monenkuvioisena silloinkin - tuntui virtaa riittävän ihmeellisesti. 
Pyykit koneisiin, pientä nysväämistä sillä aikaa kun koneet teki työtään, pyykit kuivuriin ja sauvoja ulkoiluttamaan reippaalle n.40 minsan lenkille. Aurinko ei nyt ihan paistanut, mutta sinistä taivasta vilkkui kuitenkin useamman merimiehen housutarpeiksi ja pajunkissat aukoivat unisia silmiään reitin varressa.

Kuivat pyykit sisälle, pientä jälkikäsittelyä, lakanatkin vaihdoin, ja vaate(hylly)kaapit järjestelin. Olinpa ahkera, taitaa olla hyvä ketoosi päällä kun noin hyvin hommat luistaa.

Rekossa käytiin hakemassa willisian kassleria, kylkeä, maksaa, sydäntä ja kieliä. Namskis!
Nyt kuitenkin ne kaikki pakkaseen sillä Salongissa sulava parhaillaan 7-kiloinen alekinkku on vuorossa ensin. Joulunjälkisatoa tuo, vaihteeksi.Tämän jälkeen saa sikapossu olla ostamatta melko pitkään.

nuuttikin jo meni...

No niinpä meni ja tammikuun puolivälissä ollaan.
Vettä sataa kuin kesällä konsanaan ja lämpötilakin viitisen astetta plussalla.
Että semmoinen talvi. 

Joulut on kellarissa ja muutkin tekstiilivärkkäilyt kutakuinkin ohi. Ei käynyt ihan kuin
Strömsössä, mutta eipä hailttaa. Aikaa on, eikä kiirettä valamiissa mualimassa.

Tämän päivän värit. Ei enää joulunpunaista.

Joku ihme hamsteri minussa vissiin asuu. Ei voinut vastustaa kun Sittari myi kinkkuja puoleen hintaan.

Tuolla se nyt Salongissa hiljakseen sulaa ja saapi olla veekooällään saakka. Pe-iltana huoneenlämpöön ja lauantaiaamuna uuniin. 
Lähtee lihan nuusa, vallankin kun huomisessa Rekossa on tulossa villisian kassleria, 
kylkeä ja sisäelimiä. Vaan nehän onkin sitten ihan toinen luokka ja liikutus...
Ja ostinhan mie liki kilon verran metukan kantojakin! Höh! Mutta ne kun surraa monitoimikoneella rouheeksi, niin monta pizzan/piirakan täytetää alta kolmen euron kilohinnalla on luvassa.

Nyt tekee mieli kahvia. Taidan mäntäpannulla mukillisen hujauttaa... 
ps. paino on 5.1. alkain tähän aamuun mennessä (10 vrk) pudonnut 2 kiloa. 
Hurraa!!

loppiainen

Se on nyt. Loppiainen. 
Joulu on vielä läsnä, enimpiä punaisia olen vähän karsinut pois ja vaihtanut valkoisiin, mutta kuusi ja muutkin korusteet ovat vielä paikoillaan. Huomenna pitää hakea koristelaatikot kellarista salin jälkeen, keskiviikkona joulu lootikoihin ja torstaina ikäänkuin "joulu pois-siivous".
Vuoden kuluttua uudelleen, jos Luoja suo...

Willassa palavat Loppiaisen kunniaksi monen monet kynttilät, yhden vielä lisää sytytän kohta.
Hilkka, - rakas pitkäikainen Ystävä, on nukkunut pois. Hänellä oli ikää jo melkein 90 vuotta, mutta elämänmyönteinen ja ihana ihminen oli hän, monista vaikeitakin sairauksista huolimatta. Kovasti häntä rakastin.
Leppeät tuulet ja tyyni rauha sinulle, Hilkka!
Nyt ei ole enempää sanoja. On kyynelten ja muistojen aika.
 

ja toisen juhlan...

Oli se syntymisen muistopäivä eilen. Niin sitä on 73 vuotta jo tullut taaplattua täällä Telluksella. Monenlaista, tyyntä ja myrskyä, myötä- ja vastatuulta on elämään mahtunut, mutta enimmäkseen kuitenkin on ollut hyvä elää. Jospa jatkuisikin, vaikka onhan se totuus, että vuosien näillä lukemilla erilaisia kremppoja alkaa ilmaantua, ei sille mitään voi.

Tämä vuosi olkoon nyt sitten "lillis kuntoon-vuosi". Haluan saada kunnon paremmaksi, on jäänyt fyysisen kunnon hoito ja kohennus viime aikoina hiukka vähälle. Tai siis huomattavasti vähemmälle kuin joskus aiemmin. Siihenpä nyt ryhtiä ja parannusta.
Lenkki 2-3x vk ja salilla 2x, se olkoon liikunnan perusrunko. Kotijumppaa/kehonhuoltoa lisää myös, ainakin pienesti jos ei isommasti. Näillä mennään!
Laihtumusta kyllä myös, mutta siitä ei enempää nyt. 

Ei ihan ruttuisin naama kuitenkaan...

Vähän ruumiinkultturia!

Ja ettei perusasia unohtuisi!

juhlan jälkeen

Liekö kahden päivän rasitus vai mikä tehnyt sen, että olo oli aattoiltana kuin tapetun madon.
Pakko se oli lähteä juhlistakin kesken kaiken pois, jo reilusti ennen puolta yötä.
Salongissa kuitenkin istuttiin vuorokauden ja vuosikymmenen vaihtumisen yli - ja aikamoista pauketta kuunnellen ja välkettä katsellen.

Vuoden ekan päivän olo oli kuumeinen ja iho kauttaaltaan kosketusarka. Lepäillen ja Wienin konserttia katsellen ja kuunnellen meni se päivä.
Tänään, vuoden toisena päivänä tokeennuin kuitenkin keskustaan, rakasta kälyä tapaamaan. Yli kaksi vuotta olikin mennyt viime tapaamisesta...hautajaisissa viimeksi nähtiin.
Niin se aika kuluu ja ihmisiä erottaa. Mukava kahvihetki oli, paljon juteltiin, vähän itkutettiinkin...suru, vaikka jo vähän haalistunut, on kuitenkin yhteinen.

Vähän välitilainen olo. Ei enää joulu, ei kuitenkaan ihan arkikaan. Mutta menkööt nämä päivät nyt näin, loppiaiselta sitten tiukasti arkeen ja aktiivimpaan elämään. Olkoon päätetty nyt se!

Puoliunessa tai puolivalveilla.Joka tapauksessa - uusi vuosi ja uusia unelmia...