imurointi vammauttaa!

Niinpä niin.
Maanantaina vesisateen isnpiroimana tartuin imuriin. Joutava sadepäivä, sopiva siivoamiseen. 
Hyvään alkuun pääsinkin kunnes sitten olin kääntymässä noin 180 astetta ympärseen.
Ja eikö vaan oikea jalka jättänyt kääntymättä ja niksauksenkin olin kuulevinani polvesta
takapuolelta...siis polven takaosasta.😧 
Juu, kyllä se sattui. Melkein petti jalka alta - no ei ihan kuitenkaan.
Jotenkin sen siivoomisen sain loppuun tehtyä, vaikka pölyt on vieläkin pyyhkimättä. 
Ja kipiä on ollut koipi siitä asti, en eilen salillekaan päässyt. 

Tänään kuitenkin jo vähän parempi, ahkeran kylmähoidon ja voltarenin ansiostako vai ihan muuten vaan. Kovin pitkille kävelyille ei kuitenkaan ole tehnyt mieli, ihan tässä kotikolossa vaan olen oleskellut, mutta alkaa tuntua siltä, että viimeistään huomenna on johonkin päästävä. Muutoin alkaa seinät kaatua päälle. Mihin ja miten, sen näyttää huominen päivä. 
Leppoistuksellakin on rajansa.😃

eilen oltiin Mikkelissä...

...tai oikeammin jo toissapäivänä.
Päätettiin nimittäin ajella lauantaina Mikkelin satamaan syömään ketoburgerit.
Semmoisiin olin törmännyt facessa ja Mikkelin satamassa laituripaikkaa
pitävästä Toivo-ravintolalaivasta niitä kuulemma saisi.

Koska olen noudattanut ketogeenista/vhh-ruokavaliota jo pitkään, syntyi ajatus
käydä testaamassa moiset. Kotikaupungistani on Mikkeliin matkaa n.100 kilometriä, 
eli ei tuo tuntunut ollenkaan pahalta lounasmatkalta.
Loppukesän luonto tarjosi kosolti nähtävää; vehreitä metsiä, tuleentuvia viljapeltoja, vesistöjä...ja 
monensorttisia eläimiäkin; lehmiä, lampaita, lokkiparvia, pari kurkeakin pellolla
koikkelehtimassa.

Suuri oli yllätys, kun Mikkelin satamaa lähestyttäessä huomattiin, että kaikki
katuvieret oli parkeerattu tiukkaan autoja ja siitä saattoi päätellä, että satamassa
oli tarjolla ehkä jotain muutakin kuin ketoburgereita...
Ja niin sitä jouduttiin keskelle tiivistä ihmismassaa. Kaikki savolaiset tuntuivat
lähteneen Mikkelin kalamarkkinoille. Niinhän tämäkin savolainen, vaikka markkinat
olivatkin täysi yllätys. 

Välleen tuntui että tungos oli suurempi ja tuoksuefektit voimakkaampia kuin Intian basaareissa, mutta hurtilla savolaishuumorilla aseistettuna päästiin puikkekelehtimaan väkijoukossa kohti Toivoa ja kohtuullisen jonotuksen ja odotuksen jälkeen saatiin ne burgeritkin.
On ihan pakko sanoa, että hyvää kannatti odottaa. Ihan loistavaa sapuskaa!
Ja niin ihana iloisen leppoisa palvelu, vaikka väkeä oli laivan partaatkin tungokseen 
asti täynnä.  

Vielä ostettiin frittimuikkuja ja savulohta ja sitten vaan auton keula kotia kohti.
No piti kuitenkin ensin poiketa Mikkelin Alkossa, valkoviiniä kotiinviemisiksi ja
kalojen kyytivedeksi ja kotiin kun päästiin, oli seitsemän tunnin lounasreissu tehty!

perjantaiharjoituksia

Vähän lisää kuvaharjoittelua:
hyvinhän tää
sujuu.

Yritän opetella kuvien liittämistä puhelimesta blogiin ja näyttäähän tuo jotenkin onnistuvankin. Vai liekö sitä että 'löytää se sokea kanakin...'
Jospa se 'Kuvat ja puhelin*-kurssi toisi vähän
lisää valaistusta asiaan.

paljastuksia

Olen siis lillis. 72-vuotias eläkeläinen. Eläkkeellä olen ollut aika tarkkaan 9 vuotta. Kyllä siinä ajassa ehtii jo eläköityä.

Nykyisin elämäni on jo aiemmin mainittuine harrastuksineenkin melkoisen rauhallista. En nyt ihan sanoisi virikkeetöntä, mutta vähän sinne päin. Ehkä siksi, että elämässäni on kyllä ollut vauhtia (ja vaarallisia tilanteita). Aikanaan. Tämä riittää nyt.
Olen ollut tosi monialan harrastaja; olen hiihtänyt, juossut ja pyöräillyt ylipitkiä jos lyhyitäkin matkoja kilpaillen, erilaisissa massatapahtumissa ja treenaten. Olen purjehtinut, melonut, soutanut ja uinut. Olen vaeltanut Lapin tuntureilla yksityisesti ja oppaana.  Patikoinut mieluusti kansallispuistoissa ja erilaisilla retkeilyreiteillä. Ollut mukana harrastajateatterissa kymmenisen vuotta. Toiminut pitoemäntänä, ollut mukana niin SPRn kuin Suomen Ladun toiminnassa...ja tehnyt siinä sivussa yli neljäkymmentä vuotta kestävän virkauran sekä pyörittänyt otona omaa kodin palveluihin keskittynyttä firmaa viitisen vuotta. Olen ollut myös omaishoitajana kymmenen pitkää ja välillä hyvinkin raskasta vuotta. Joskus on työnteko vähän haitannut harrastuksia...

Ulkoilen mieluusti edelleen ja viihdyn ulkona myös ihan vaan ihmettelemässä. Aina ei tarvitse kiiruhtaa tukka putkella paikasta toiseen. Eipä edes kolmanteenkaan.
Laitan mieluusti ruokaa rakkailleni ja nautin hyvästä ruuasta ja kauniista esillepanosta myös yksin ollessani.

Minä en koskaan voisi syödä kylmää maksalaatikkoa suoraan foliovuuasta!

.

hattutemppu

Minä olen lillamaria, kotoisemmin lillis. Onnellinen eläkeläinen. Päiväkirjaa, asioiden muistiin merkitsemistä, sattumia, tapahtumia, unelmia...niistä on tämä blogi tehty. Tule mukaan jos laiskat päivät tuntuvat kiinnostavilta. Kovin paljon kovin suuria tapahtumia en lupaa, ihan tavan leppoisuuden suorittamista vaan.