kellokeskiviikko

 Pääsiäisviikko jatkuu, tänään eletään kellokeskiviikkoa. Hieman ristiriitaista tietoa on tämän päivän nimestä.

Kellokeskiviikko

Kellokeskiviikkona karja sai kaulaansa kellot, ja pääsi vihdoin ulos oltuaan navetassa koko pitkän talven. Toisen selityksen mukaan nimi tulee siitä, että kirkkojen kelloja ei saanut soittaa tänä päivänä vaan kellojen kieletkin sidottiin kiinni etteivät edes vahingossa päässeet kalahtamaan.

Muutoin ollut vähän alakuloinen olo. ilma on kyllä ollut hieno ja ulkona toki olen ollut, mutta jotenkin into ja reipas mielli on kyllä nyt hakusassa. Jospa huomenna olisi vähän virkeämpi meininki.

tikkutiistai

Sepä se pääsisäisviikon päivistä tänään on.Perinnetieto kertoo tämmöistä.

Tikkutiistai

Tiistaina puista vuoltiin sytykkeitä, sillä vanhan uskomuksen mukaan tuona päivänä vuollut sytykkeet olivat hyvällä onnella varustettuja. Niitä aseteltiin myös hirsiseinien väleihin karkottamaan pahoja henkiä ja tuomaan onnea.

Joopa joo. Nyt kunnei enää niitä sytykkeitä tarvita niin mua tikutettiin sitten muuten tänään. Käsivarteen, eka koronarokote, Moderna nimeltään. Seuraava tikutus 18.6. Ainakaan vielä eioo ollut mitää outoja tuntemuksia. 

Samalla reissulla käytiin kaupassa ja kirjastossa. Nyt on kaikki maholliseen pashaan tai rahkasötkätykseen ja/tai juustokakkuun tarvittavat aineet ostettuna, ei vaadi kuin äksöniä. Saa nähä, löytyykö sitä. Kirjastosta lukemista pyhien ajaksi, kyllä tää tästä.

Ennen kierrokselle lähtöä ennätin imuroida, pestä kylppärin ja asetella kaikki romppeet paikoilleen. Suihkussakin kävin. Ja kotiuduttuani ensin ostosten purku omille paikoilleen, parvekkeen imurointi, kukkasetkin maljakoihin eli se viimeinen sivistävä kilto. Ja sitten relax. Ihan kuin oisin ollut jotenki ahkera tänään. Kukapa se kissan hännän nostaa...

 

melkein mennyt maaliskuu

 Niin se taas kävi, että kuukausi melkein meni ja blogi jäi...ei minusta taida olla bloggariksi. Jospa taas yritän parantaa tapojani siinä suhteessa.

Pääsisäisviikko; malkamaanantai.

Malkamaanantaina on perinteisesti kerätty malkapuita, eli noin ranteen vahvuisia katon rakentamiseen käytettyjä riukuja. Toinen selitys nimelle on kirkollista perää. Maanantaina syytettiin syytöntä kuin Raamatussa, eli nähtiin syy muissa mutta ei huomattu malkaa eli tikkua omassa silmässä.

Näin kertoo malkamaanantaista perinnetieto. Minäkin jonniimoisia malkapuita keräsin tänäaamuna. Tuuliu oli katkonut pihan Terijoen salavasta oksia ja heitellyt maahan. Otin niitä maljakkoon, saa nähdä, tuleeko yhtään vihrerrystä vai olivatko ihan kuolleita. Liotetut ohranjyvät ja sokeriherneet kylvin eilen. Jospa niistä ainakin saisi pääsiäisvihreää. Ja Salongissa on nätti pikkunarskuasetelma. 

Muutakin pääsiäsitä tässä alan viritellä, minulle oli vallankin entisaikaan pääsiäinen niin suuri juhla, että mietin vakavissani, kumpi on suurempi; joulu vai pääsiäinen. Muistaakseni joulu kuitenkin voitti. Mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin piskuinen Suomi...eikun pääsiäinen. Suomi oli se kakkonen jatkosodassa, Tuntemattoman sotilaan Vanhalan sanoin...

mitenkäs tässä näin kävi..?

Että blogi ollut tauolla melkein kuukauden. Ei kait ole ollut mitään erityistä kerrottavaksi, mutta eihän niitä isoja tapahtumia vaan ole. Kun korona. Ja enimmäkseen  kotona oloa on tämä elämä. Viikon ainoa kauppareissu tuntuu jo Thö Tapaukselta. Rekosta nyt puhumattakaan, siellähän voi oikein vaihtaa vähän kuulumisiakin tuttujen myyjien ja asiakkaiden kesken. Mutta näillä mennään nyt, ei auta. 

                                                 Reko on kyllä pienen hamsterin taivas.

Uudet huomenna voimaan tulevat koronarajoitukset eivät mitenkään kosketa, ravintoloissa eioo tullut käytyä, matkustelua ei ole ja maskia olen kuuliaisesti käyttänyt kaupassa ja kirjastossa käydessäni. Lenkillä en sentään, eipä sitä ole vaadittukaan. Toivottavasti kirjastot kuitenkin pysyvät tuollain rajoitetusti auki kuin ne nyt ovat. Edes jotain lukemista voi hyvällä onnella löytää.

Laihtumus: "Aikataulun" mukaan minun olisi pitänyt laihtua tähän mennessä vähän yli 6 kiloa elokuun 23. päivästä. No en ole, ikävä kyllä, kihnaan edelleen viidessä kilossa, mutta hyvä sekin. Ja nyt kun olen alkanut liikkua enemmän - olen helmikuun aikana käynyt lenkillä 19 kertaa - uskon että voin vähän nopeuttaa tahtia. Ja juu, tiedän kyllä, ettei liikunnasta ole varsinaisesti laihdutuskeinoksi, niin paljon en jaksa liikkua että kulutus varsinaisesti laihduttaisi, mutta on sillä vaikutusta epäsuorasti. Uskon sen vaikuttavan ainakin aineenvaihduntaa vilkastuttavasti ja lisäävän hyvän mielen hormooneja. Toivon mukaan vaikuttaa myös positiivisesti uneen, hieman paremmin olen viime aikoina nukkunutkin. Ja kun ruoka on edelleen vhh niin toivo elää.

Kymmenen kadotettua tämmöistä 1/2vuoden aikana on kuitenkin ihan hyvä suoritus jo ikäkin huomioiden. Ja se, että oikein tiukkaa dieettiä en halua vetää. Sillain vaan että se on suht.mukavaa. Ja tämä matkahan jatkuu...

Ja muuten olen sitä mieltä että...