kauaksi unet karkaa

 Niin ne karkaa. Huoh! Pitikö taas niitä kelloja käännellä? Pitikö? Kysyn vaan! Sen wegen hävisi unet ja yöt ovat pitkiä ja tuskaisia. Melkein en jaksa. Kyllähän tämä oli tiedossa, aina ja joka kerta kun kesä-/talviaikaan siirrytään, sama juttu. Saa nähä, montako viikkoa nyt menee että rytmit on taas kohillaan. Veikkaan ainaki kuukautta! Huohhuoh!

Viime yönä nukuin 1,5 t aamuyöstä ja pikkuisen torkahdin 6-8n välillä. Kömmin sitten hämäräiseen aamuun kohta kasin jälkeen. Olin varannut pesutuvan 11-12:een, mutta kun kerran hereillä olin, läksin pyykkeineni katsomaan tilannetta jo vähän enne ysiä. Ja kun vapaata oli niin pistin pyykit koneisiin ja 11n aikaan olivat jo kaapissa viikattuina.

Muutenkin oli puuhakas päivä, varsinkin kyökkipuolella, kaikenlaista pientä nysväämistä ja vähän isompaakin; tein "Kokeilen onneani"-piiraan eilen potittamani kalkkunan rintafileestä, pekonista, juustoraasteesta, purjosta, kermasta, munista... monen sortin aneksia vaan ei niin erityisesti mitään resettiä, mutta hyvää ja mehevää tuli. 

Kuorin ison lantun, meinannut saada sitä ensin halki millään mutta onnistuihan tuo kuitenkin ja keittelin lanttuviipaleet kypsiksi, survoin, lisäsin keitinvettä vähäsen, sivistin voilla ja aateloin suolarippusella, valkopippurilla ja muskottipähkinällä. Päälle vielä obligatoriset voinokareet ja pintaan mantelirouhetta. Nukkumaan (vai valvomaan?) mennessä lykkään uuniin sataselle. Aamulla huimat joulun tuoksut siivittävät ylösnousemusta. Ja aamuateriaksi kiposta on ihan   p a k k o  vähän närppiä...

Kasslerin pötikkä, puolitoistakiloinen, köllöttelee suolakylvyssä, se huomenna uuniin. Siinähän ne on kekrin ja pyhäinpäivän aterian pääainekset. Puolukoita ja suolakurkkuja kylkeen, tokkopa siihen juuri muuta tarvinnee.

Tässä huushålletissa vietetään siis kekriä ja muistetaan poisnukkuneita rakkaita. Halloweenista eioo kuultukaan. ja jos on kuultu, niin on saman tien unohdettu.

Melkein täysikuu möllöttelee komeasti pilvistä raikkoontuneella taivaalla. Näkyy hyvin Salonkiin. Mars loistelee kirkkaana kuun lähellä. Eipä sitä tähtitaivasta kaupungissa sillain näe eikä tule kovin seurattuakaan, kuin mitä maalla asuessa. Toivakassa näin varmaan elämäni upeimmat revontulet ja koin komeimmat kuutamoyöt sekä kesällä että talvella. Hienoja muistoja...

 

pimmeetä ko turkinhihassa

 On se nyt. Pimmetä. Kun on taivas pilvessä ja viskoo vähän väliä vesi- tai räntärönsyjä niin ei paljon valoa näy. Ihan pimeyttä torjumaan virittelin tänään Salonkiin (=parvkkeelle) vähän lisää valoja. Nyt alkaa olla riittävästi. Jouluksi otan nuo isot värilliset karnevaalivalot pois, laitan roikkutankoon viheriän köynnöksen ja kieputtelen siihen vielä valoketjun.  

Viikonloppu oli ja meni; lenkillä kävin molempina päivinä vaikka la:na pitikin rastaa ittensä väkipakolla liikkeelle. Hassua, kun oli ihan kaunis ilmakin. Eilen taas pilvinen, kostea, täysin tuuleton. Ei huonoja lenkki-ilmoja kumpikaan.

Talviaikaan siirtyminen aiheutti ennalta arvatun tuskareaktion; ihan hukassa unet. Sen seurauksena nukuin tänä aamuna melkein yhteentoista. Enpä muista, milloin oisin viimeksi. Ei kai sen ole sinänsä väliä, milloin eläkeläinen nukkuu ja milloin valvoo, ja on kuitenkin. Haluan ihan säntillisen ja selkeän päivä- ja yörytmin. Siksi aloitin tänään 8vk unikoulun. Pitää huomenna tutustua aineistoon paremmin, tänään kuuntelin vain esittelyvideot. 

Ruuastakin joku sananen; eilen keitin kyytön maksaa. Tosi hyvää, pehmeää ja hämmästyttävän miedon makuista. Söin sitä eilen ja tänään ja vielä huomiseksikin jäi vähäsen. Sitten saa jo loppuakin, kolmena peräkkäisenä päivänä on ihan max hyvääkin ruokaa. Paitsi kananmunia, niitä menee kyllä vaiks jokaikinen päivä. ja niinhän niitä meneekin, harvinainen semmoinen päivä, jolloin en yhtään munaa söisi. Oon mie niin munan perrään!

 

kaksi kuukautta

...on tämän "haasteen" alusta tänään. Onhan se sitten päivitettävä, mitä kuuluu. 

No se kuuluu, että paino on pudonnut 4,3 kg ja "napa" pienentynyt 9 cm. No, rinat 1 ja vyötärö 5 cm. Tämä on hyvä alku, oon hyvinki tyytyväinen eli oppikirjan mukaan n.1/2 kg/vk,  mutta tosissa vain alku. Jatkoa seuraa, I promise!!👊.  Ja olen toki iloinen siitä että, tää on ollut niin helppoa. Ei mitään verenmaku suussa puurtamista. Nytkin on viiniä lasissa enkä tunne siitä yhtään huonoja fiiliksiä. Päinvastoin.

Kylmän vesisateen päivä tämä, mutta muutoin aika luxus. Kauppa-, apteekki-, ja kirjastoreissu sillä aikaa kun siivoojatytöt tekivät työnsä. Siivottuun kotiin oli ihana tulla, kukatkin ostin sen kunniaksi pöydälle. Suloisia pikkuneilikoita, tykkään niistä.

melkein valkoinen maa...

 ...oli tänäaamuna. Ja jotain valkoista satelee edelleen, mutta sulaa vissiin pian poiskin. Vesisadetta ja yli +5 asteen lämpötiloja on odotettavissa.

Jos saisi nyt tänään viimmein tuon köökin kuntoon, eli kohta siihen suttuisimpaan hommaan eli uunin ja olokolonsa putsaukseen. Sitten ois hyvä mieli ja talvi saisi tulla.😃 Vaikka tuleehan se aikanaan, ei kysele lupia keltään eikä tarvitsekaan. Sehän on luonnon kiertokulku ja meidän oma vuodenaikojen vaihtelun rikkaus. Ollaan siihen tyytyväisiä, vallankin kun viikonloppuna päästään taas normaaliin kellon aikaankin. Siihen, jota myös talviajaksi kutsutaan!

eipä tässä ihmeitä

 Eipä todellakaan. Nukuin kymppiin, ja aamiaistakaan ei tehnyt mieli. Join mukillisen kahvia ja söin yhden tattarinäxyn, juustoo ja metua päällä. Aika hintelä aamiainen, mutta muu ei maistunut. Nyt voisi jo maistuakin, kohta paistan pari pakkasesta otettua jauhispiffiä, pitänee jotain pientä niille saatteeksi keksiä. Hapankaali oisi niin hyvää, mutta sitä nyt ei ole, to:na vasta Rekosta saan. Samoin kuin kunnon metukkaakin, sitä Lehtolan limusiinimetwurstia. Aika paljon olen Rekosta tilannut muutakin, neljä viikkoa on siitä kun viimeksi Reko-jaossa olin.

 Köökinkaappiurakka on melkein tehty. Uuni ja sen ympärys"kolo" vielä oottaa...taitaa saada oottaa ainakin huomiseen. Tänään on välipäivä jolloin suurimmaksi hommaksi muodostunee ruuanlaiton ohella keittiön avonurkkahyllystä ottamieni astioiden pesu. Käsitiskiä varmaankin, ovat ajalta ennen tiskikoneita.

Eilen käytiin "kananpesällä". Kuusikymmentä Aittolahden munaa oli saalis. Ei huono, sanoisin!  Munasta on moneksi. Munia menee tässä huushålletissa ihan kiitettävästi, harvoin on munatonta päivää. Tämä päivä taitaa kyllä olla! On muuta hyvää ruokaa oottamassa.Ne jauhispiffit nyt ensin ja iltaruualle sunnuntailta jäänyttä crockpottissa valmistunutta vasikan lapapaistia. Tosi hyvää oli hän! 😋

Ilta on pimennyt, kynttilät palavat ja hyvä ja rauhallinen olo vallitsee.  Viihtyisääkin on, mä tykkään mun kodista.

 

viikonloppu alkaa

 Perjantaipäivä. Aamupäivällä mankeloin kasan lakanoita, tyynäreitä ja pyyhkeitä sillä aikaa kun koneissa pyörivät kylpyhuoneen matot. Pesutuvasta tultuani pesin vielä kylppärin ihan huolella. Mukava pistää huomenna kuivuttuaan puhtaat matot puhtaaseen kylpyhuoneeseen.

 Nykyelämässä on arjen ja sunnuntain välinen raja melkoisesti hämärtynyt, mutta joitain eroja haluan kuitenkin säilyttää. Kuten että lauantai on vakio kauppapäivä. Saatan ostaa jonkun pienen arkipäivän syömisistä poikkeavan jutun, kuten kapean slaissin brietä, pikkupikkuleivoksen, tai pullon viiniä. Siivoojien käyntiperjantaina (joka 4.perjantai) käyn kaupassa sillä aikaa kun siivoojat tekevät työtään. Silloin ostan kukkasia siivottuun kotiin.

Sunnuntaina teen vähän parempaa tai pisempää valmistusaikaa vaativaa ruokaa, usein jotain kokolihaa crockpotissa tai uunissa. Juon kahvia sunnuntaikupista ja päiväkahvin seuraksi on usein - ei aina - se joku pieni nami.

Jos ilma on passeli, teen sunnuntaina iltapäivällä n.tunnin lenkin. Jos sataa, oon vaan ja lueskelen, katson telkkaa...laiskan ihmisen laiska sunnuntai. Illan kohokohtana näin syksyllä tietysti tähtitanssit ja aamulla sekä la että su pitää aina katsoaa Muumit. Jos olen jo hereillä silloin. 😅 Niin paljon lapsettaa.

taasko on torstai

 No on se. Miten tuntuu että nykyjään vähintäin joka kolmas päivä ois torstai, niin nopsaan kiitää aika. Sää on puolipilvinen ja kylmä. Siltä se ainakin tuntuu lämpimän syksyn jälkeen, kunnei päivälämpötila nouse enää edes plus kuuteen asteeseen asti. 

Keittiön kaappiprojekti edistyy pikkuhiljaa, on jo puolivälissä. Kovin kauan ei yhtä kyytiä jaksa  kiikkua tikkailla katonrajassa tai kontata lattialla. Mutta edistyy se ja onhan tuota aikaa...

Nyt kuitenkin vaatetta päälle ja ulos. On vissiin varustauduttava oikein pipolla ja ehkä hanskoillakin. Taidan käydä katsomassa lammella, vieläkö joutsenet ovat paikalla. Mukavuusalueeltaan on vaan poistuttava ja senhän takaa nuo ylämäet poispäin tullessa.

No niin - soon menoksi ja hilirimpsis!

********

Tuuli oli viileän puoleinen mutta aurinko paistoi js sää oli syksyisen raikas. Joutsemia ei enää näkynyt, eipä sorsiakaan, hyvin oli hiljaista muutoinkin. Yksi iloisesti hymyilevä mummeli ja pari nuorta äitiä pienten lasten kanssa ja yksi lenkkeilijänuorukainen. Ihan kuin oisi hieman helpompi ollut mäkiä ylös puuskuttaa. Vai oliko vain kuvittelua ja toiveajattelua.

Tämmöinentipu oli ainut minkä koko reissulla näin.

tavallinen tiistai

Kehtaanko sanoa että heräsin klo 10? No kehtaan; heräsin siis klo 10. Tai vähän ennen, ennätin käydä veskissä ja napata vesilasillisen ennen Kyläsairaalan alkua. Myöhiäisen, tavan munat, näxy, kahvi, laitoin ja söin vasta ohjelman jälkeen. Pätkäpaastoa tuli 17 tuntia. Ei huono! 

Yksi keittiön ylä- ja toinen alakaappi tulivat siivotuiksi. Yläkaappien siivous tikkailla kiikkuen on yhtä hankala kuin alakaappien lattialla konttaaminen. Jos vielä saisin elämässäni yhden keittiörempan - mitä en todennäköisesti koskaan saa - niin ei yhtään hankalaa alakaappia eikä ylikorkeaa yläkaappia oisi köökissäni. Vetolaatikot ja madalletut yläkaapistot. Ja semmoiset työpöydät, että kaikki pienkoneet saisi piilotettua ovien taakse myös. En tykkää siitä että työpöytien takaosat on lastattu kaiken maaliman vehkeillä ja tavaroilla. Kun oisi kaapit ja ovet siinäkin kohtaa niin ei voisi kasata mitään rompetta eteen. Aina sitä voi haaveilla!!💟

Iltaruuaksi broilerin koipia. Tosi harvoin ostan, mutta lauantain kauppareissulla tarttui mukaan yksi 3 kpl:n latikko. Kun maksoi peräti euron. Marinaadissa ovat mutta pesen marinaadin pois. Luulrtavasti tökkään ne vaan uuniin, toinen vaihtoehto olisi keittää, mutta ehkä en vihti kuitenkaan. Nykyisin eioo kamalasti intoa kovin mutkikkaaseen ruuanlaittoon. Eilisestä kukkakaalista on puolet jäljellä. Se ja muutama minitomsku saavat riittää lisuriksi. 

Tänään en lähde lenkille. Kohta on ohjelmassa 20 minsan jumppatuokio 8vk:n Leiditreenin ohjeilla. Lenkin vuoro huomenna. Parempi näin, otti se ylämäkitreeni eilen niin voimille. Palautuspäivä lie hyväksi laiskan lihaksille.

touhukas maanantai

...tuli tästä päivästä vaikka aloitus venyi vähän piiitkäksi. En tosisa ole maanantaiaamuina parhaimmillani. Enkä muinakaan aamuina sillä olen hidas herääjä. Onneksi siihen on nykyisessä eläkeläisen auvoisassa olotilassa ainakin 85-prosenttinen mahdollisuus. Aikoinaan on pitänyt käynnistyä nyt ajatellen ihan hirmuisen aikaisin. Ja on käynnistytty. Ja lähdetty. 

Paistomunat-kahvi-näxyaamiaisen, Kyläsairaalan ja pitkällisen koneella vetkuttelun jälkeen jatkoin viime viikolla nihkeästi käynnistynyttä keittiön kaappien siivousta. Kaikenlaista joutavaa sitä näkyy kuivakaappiinkin kertyvän, onneksi edes osan älysin heittää pois. Luomuiset kaura- ja tattarihiutaleet kuitenkin vielä jätin - taivas yksin tietää, miksi.😮 Kaksi kaappia on nyt kuitenkin läpi käyty, huomenna homma jatkuu. I hope so!

Lepotauko; päiväkahvi, savulihanäxy, raejuusto+mustikat kera kotimaisen elokuvan ja sitten ulkovaatteet päälle, reppu selkään ja sauvottelemaan kirjastoon. Kaksi kirjaa vein, kaksi toin ja huhhuh, - olin kyllä totaalisesti pois mukavuusalueeltani. Voi sitä puuskutusta, polvien ja lonkkien kipuilua, hien virtaamista tulomatkalla noissa ylämäissä... ei siitä voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen; moisia mukavuusalueelta poistumisia on syytä tehdä huomattavasti usseemmin kuin tähän asti. Kyllä hävettää surkea kunto!

Köökihommia en enää jatkanut - päivä se on huomennakin. Sen sijaan laittelin vähän ruokaa. Höyrytin kukkakaalia ja lykkäsin samaan höyryyn lämpiämään valmiin, lauantaina grillatun secreton täheksen. Höyrystyi lämpöiseksi ja meheväksi. Secretokokeilu on nyt tehty, en mitenkään riemusta kirkunut tämän tuttavuuden kohdalla eikä mun tarvinne sitä enää toiste ostaakaan, ainakaan 26£n kilohinnalla!😏

 

 

 

Tämän vikon eka päivä on paketissa. Ehkä vielä hyvä mainita, että paino oli aamulla sama kuin su-aamuna, mistä kaunis kiitos itselleni ja maltillisuudelle viikonloppuna kaikenlaisten nautintojen kohdalla.

 

16:16

 Sunnuntai 11.10.-20

 

Siis mitä? Mikä 16:16? Uusi teini-ikäkö...😁 no ehkä ei sentään.

Tämä matka alkoi jo 7 viikkoa sitten 8vk Startin myötä. Laihtumuksesta on siis kyse.Tällä hetkellä, 7 viikon jälkeen on tlanne 3,1:16, eli vielä on matkaa jäljellä. Onneksi on aikaakin, toista vuotta. Sillä semmoinen on tavoite, 16 kk, 16 kiloa. Sen mukaan pitäisi 75-vuotispäivänäni elopainoa olla 16 kg alkutilannetta vähemmän. Ei kannata kysyä, paljonko se alkutilanne oli. Riittää kun sanon, että paljon. 

Ehkä jossain vaiheessa uskaltaudun laittamaan tänne alkukuvan, nyt ei vielä ole rohkeutta siihen. Tarkoitus on n.viiden kilon välein kuvia laitella. Jos siis kantti kestää...

Ruoka on tänä 7 vk:n aikana muuttunut aika paljon ketocarnin suuntaan vaikkei se suinkaan ole ollut tietoista, ihan vaan vahingossa sinne päin liukuen. En todellakaan tahallani pyri ketoosiin, carniin vielä vähemmän. Taitaa olla laiskuus taustalla.😋

Juupati juu. Tästä sitä jatketaan. Yritän päivitellä paitsi laihtumusta, myös ruokataloutta, liikuntaa ja muitakin elämänmenon tärkeitä tapahtumia. Paljonhan niitä ei olekaan. Korona on tehokkaasti karsinut pois monenlaista. Mutta näillä mennään mitä jäljellä on... hola!

Edit. Josko nyt kuitenkin jonniimoinen aloituskuva...huhhuh...

punainen vaara,                                         kirjaimellisesti.

I. P.

Pieni sauvalenkki. Paino sanalla pieni sillä  vesisade ja liian vähän vaatteita päällä kutistivat sen n.puoleen suunnitellusta. 

Oli kuitenkin yritystä.😂