keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

karanteeninomaiset olot


Tämmöisethän meille ns.riskiryhmäläsille ja seitkytplussalaisille on asetettu.Eikä siinä mitään, sopii kyllä minulle. Pienesti on vielä pitänyt asioita kodin ulkopuolellakin tehdä.

Eilen kävin hoitotarvikejakelussa, nyt on sokruliuskojakin vuoden loppuun saakka.
Ruokakaupassa samalla myös, ostin mantelijauhoa ja steviaa ja muutakin semmoista,
mitä tämmöinen viljavammainen tarvitsee jos leipomusvilli yllättää. 
Ja kun Kultaistus vielä huomenna käy Rekosta lihatilauksen, niin voin oikein
hyvin asettautua nauttimaan karanteenista. Ihte en halua sinne mennä kun on tuo naama niin sinisenpunaisenkukertava. Ikuinen Eeva näköjään nostaa päätään .

En ole mitenkään häiriintynyt karanteenin omaisista oloista. Onhan tämä poikkeustilanne
karsinut minunkin sinänsä vähätapahtumaisesta elämästä pois 3 viikottaista tapahtumaa, mutta nyt vaan on näin. Olihan se talvisotakin. Eipä oo aihetta valittaa. 

Mun kaikkein paras aamiainen, johon en ikinäkään kyllästy, tulee tässä. Namskis! 
Pannaan nyt sen kuva tähän vaikken näin jälkikäteen yhtään ymmärrä, miksi sen piti nyt tässä olla.

maanantai 23. maaliskuuta 2020

koronaviikko ja rämäys


Eka koronaviikko takana. Mihin se oikein katosi? 
Ihan tavan meininkeihin; vaatehultoa, ruuanlaittoa, siivousta, lukemista, telkkua,
ulkoilua... aina perjantaihin saakka.

Silloin läksin viemään pef-puhalluksen listan terv.keskukseen. Miten kävikään, jalka tarttui esteeseen ja rämähin pää edellä mahalleni asfalttiin. Oi itku ja hammasten kiristys.
En siitä nyt sen enempää, mutta vasen puoli naamasta on kuin oisi pari kertaa kunnolla tirvastu ja vas.käsi turvoksissa ja kippee.  Kaikkia sitä sattuu. 

Eniten harmittaa se, että karanteeninomaisissa oloissakin on lupa ulkoilla ja nyt on mitä parhaimmat ulkoiluilmat, niin ei se nyt oikein onnistu. Aurinkolasit ja ylös nostettu anorakin kaulus kyllä peittävät pahimmat runtut naamsta enkä niistä sillain välitäkään, mutta lenkille tarvitsen sauvat avukseni, eikä vielä oikein ole onnistunut. Jospa tällä viikolla kuitenkin.

Facessa pyörii joku nuoruuskuvahaaste. Puppe haastoi minut ja kun kuvia penkoissa löysin jokusen, niin pannaan muistiin tännekin. Että miltä sitä on joskus näyttänyt. 


Ja voisihan laittaa senkin, miltä näyttää nyt, erityisisti juuri nyt, asfalttikosketuksen jälkeen.


Asfalttikosketuksesta muistui mieleen elokuva "Asfalttilampaat" ja siitä Kai Chydeniuksen tekemä iki-ihana rakkauslaulu "Sinua sinua rakastan".
Se on HIANO!!


https://youtu.be/e0rKzp8o6Do





tiistai 17. maaliskuuta 2020

korona 2. päivä

Niin sitä siirryttiin valmiuslain mukana poikkeusaikaan ja tämmöisen riskiryhmässä olevan eläkeläisen - yli seitenkymppisen - elämän ensimmäiseen "karanteenin kaltaiseen" olotilaan. Ensimmäiseen poikkeuslain alaisena elämisen aikaankin, kun sota-aikaa en ole kokenut.
Tuskinpa tämä kuitenkaan on kuolemaksi, tai sitä vartenhan tässä nyt karanteeni päällä onkin, ettei olisi kuolemaksi.
Ja aamulla heräsin jo klo 6 että varmasti ennättää nauttia päivästä mahollisimman pitkään...


Eilen tehtiin hyvin tavanomaisia hommia eli pestiin Kultaistuksen kanssa yhteispyykit pesutuvan ísoissa koneissa. Käytiin myös kaupassa - mun tarvii varmaan mennä seuraavan kerran kauppaan n.kuukauden päästä. Apteekissa on kyllä käytävä loppuviikolla, yksi päivittäislääke täytyy hakea kunhan teekoo ensin uusii resetin.

Eilisen iltapäivän karanteeninautiskeluja olivat mm.nämä.



Enpä koe tätä karanteenia mitenkään erityisen hankalaksi ajatukseksi, eihän tämä nyt elämää pahemmin hetkauta. Kauppaan, apteekkiin ja lenkille saa mennä. Joukkoharrastuksiin ei, eli sanataiteen ryhmä jäi tauolle, mutta onneksi tuo on harrastus, jota voi harrastaa myös kotona ja yksin. Ja sitähän mie tässä juur' paraillaankin teen. Kirjasto on kiinni, se on hankalampi homma, mutta onhan äläni- ja e-kirjat, vaikken niiden erityinen ystävä olekaan. Kirja konkreettisesti kädessä on mun juttu. Ehkäpä on syytä tutustua moisiin.
Kotona voi harrastaa melkein mitä vaan. Heti tupsahti mieleen ainakin kaksi juttua; ruokahommelit tietenkin, mihinkäs siitä pääsisi eikä ole tarvis päästäkään, päinvastoin.
Pakastin on täynnä upeita raaka-aineita valmistella vaikka minkälaisia herkkuja.
Ja kun kuntosalille ei pääse tai uskalla - taitaa olla vielä auki mutta enpä nyt mene - niin kotijumppa kunniaan. Siihenhän minulla on ihan erinomaiset ohjeet, kiitos 8viikkoa-valmennuksen loistavien treenivideoiden. Keskivartalotreeni kunniaan!!

Koronasta vielä vähäsen. Hallitus teki kovia radikaaleja päätöksiä. Ymmärrän erityisen hyvin pääministeriä ja esikuntaansa, tässä on hyvä näytön paikka ja hehän näyttivät.
Tuommoista narisevaäänistä niinku-onko-ja-jos-on-niin-entäs-sitten-spekuloijaa joka telkussa justaan pöyrittää sanojaan sinne ja tänne ei todellakaan tähän tilanteeseen tarvita. Ugh!!