voihan passi...

...mitä meinasit tehdä! Naapurin Madame tuli tänään maininneeksi, että pitää hakea uutta passia. Että oli entinen päässyt vanhenemaan. Mie siihen, että varmaan vuoden kuluttua pitää minunkin passi uusata. Äsken iski mieleen, että mitenkä se mun passi oikeasti onkaan voimassa. Ensi talveen kuitenkin? Äkkiä tarkistamaan ja hui, täysin tietämättömänä ajan kulusta hokasin, että passin viimeinen voimassaolopäivä on 17.2.-21. Eli ensiviikolla vanhaksi! No just! Huomenna sitten vaan passikuvaan, onneksi hakemus on helppo tehdä verkossa. Ei voi väittää, että aika kävisi pitkäksi tai kuluisi hitaasti! Viisi vuotta oli hujahtanut, vaikka neljä luulin vasta menneen!

 Ajatus oli, että tänään en lähde lenkille. Lepopäivää, pientä kotinysväystä ja silleen. Nysväsinkin, aina kolmeen ip.saakka. Sitten tuli tunne, että ei helkkari, hieno päivä, pakkanen aamun - 19 asteesta lientynyt miikka kahteentoista, taivas sininen kuin vain kevättalven taivas voi olla. Ei kun sekaan vaan! Ja niin sitä tuli taivasteltua, ihmeteltyä, kuvatua ja siinä sivussa vähän sauvoteltuakin. Kevyesti, hitaasti, nautiskellen. Semmoinen terapeuttinen, palauttava kävely. Tykkäsin. Ei tullut edes hiki, oli oikein sopiva olo.

                                                            Huurreterapiaa

mittää tekemätön päivä

 ...oli tänään. En saanut tehtyä oikein mitään, en lähtenyt lenkillekään. Sen oli tosin päättänyt jo eilen. Jumppaliikkeitä opettelin ja teinkin vähäsen. Selkiä, mahoja, jalkoja, käsipainoilla alleja...tuo jumppaharrastus pitää saada oikeasti käyntiin. Voi niitä kuntosaliaikoja...jos joskus vielä salille pääsen, en ikinä, en koskaan sano, että nyt ei oikein huvita. I promise!!

Tänään kulutin aikaa katselemalla vanhoja luontopolkuvideoita. Niitä, joita Rinssin kanssa tehtiin vuosina 2007-8 ja joista Janne teki muutaman dvdn. Mukavia muistoja niistä tuli mieleen, paljon näämmä paistettiin ja syötiin makkaraa, keitettiin nokipannukahvia ja syötiin hyviä eväitä.😂 Muistin Kymönkoskelta Karoliinan portaat. joita pääsin ylöspäin n.2 metriä ja alas en meinannut uskaltaa millään. Ja kun viimein olin tukevasti maankamaralla, purskahdin itkuun. Ei ois minusta Karoliinaksi, joka oli kansanparantaja ja kuppari ja asui pienessä mökissä tiettömän tien takana ja kulki kuppausmatkoillaan jyrkkien kallioiden yli kiveen kovertuneiden kuoppien ja juurakoitten avulla. Tourujoen laaksostakin teimme luontopolulta videon, voi miten ihanan vehreät ja vihreät maisemat silloin olikaan. Kesää tuli ihan hirveä ikävä. Ne olivat hyviä aikoja, vahinko kun ne myöhemmin muuttuivat vähemmän mukaviksi. Mutta elämä on! Huoh!!

 

 

 

 

food prepping...

...semmoista harrastin tänään. Vaikka ei suuria kiireitä olekaan, niin ihan aina ei huvita aloittaa kokkailua alusta asti. Etukäteen valmiiksi tai puolivalmiiksi tehdyt annokset on Thö Laiskan Pelastus. Sillä takaa, että joka päivä saa vähintäänkin yhden hyvin valmistetun "oikean" aterian päivässä.

Eilen otin pakastimesta sulamaan melkein päivälleen vuosi sitten avannosta nostetun ja pakastetun pienehkön mateen. Hannun Kalasta Rekosta ostettu, kylmäketju säilytetty ja nyt siis kattilaan pistetty ja osa jo syötykin. Erinomaisessa kunnossa ja herrrkkua oli maderouva vuoden päästäkin. Mäti ja maksa olivat mukana, maksa meni soppaan ja mädin suolasin ja pippuroin pieneksi herkkupalaksi.Slurps!

Karitsan munuaisia oli pieni paketti myös, 7 pientä pallukkaa, beibejä, jotka pistin mietoon etikkaveteen likoon siksi aikaa kun muuta huusasin.   

Jääkaapissa huuteli parsakaali viimeisiään, äkkiä pilkotin sen ja väriksi vähän pikku paprikoita uunivuokaan, tuorejuustoa ja ooöötä pintaan ja uuniin. Samantien myös 2 munaa, 2 rkl turkkijugua ja 200 g juustoraastetta sekaisin ja pellille kuusi kökköstä, uunissa levisivät litteiksi juustoleipäsiksi. Helppoa hommaa.

Tässä vaiheessa soppakin oli valmis ja iskin munuaisten kimppuun. Puolitin pienokaiset ja pistin voihin pannulle kärisemään. Suolaa ja muppia perään. Kermaa, Dijoonia ja pari rkl tuorejuustoa sekoitin kipossa ja kippasin pannuun kun munuaispallukat olivat ruskistuneet. Parin minuutin haudutus ja se oli siinä. Ruokaa tuli 6-8 annosta, aikaa meni pari tuntia aloituksesta siihen kun köökikin oli kunnossa. Ei paha!

Uloshan en ollut aatellut lähteäkään, kun antaumuksella hääräsin keittiössä, mutta kun aurinko paistoi ja tuuletonta pakkastakin oli vain miikka seiska, niin olihan se vietävä sauvat ulos. Mukava yli puolen tunnin kävely siitä kehittyi. Päivän saldo siis aika hyvä. 

 

Runebergin päivä

...oli ja meni, kun iltaa jo eletään. Aika rento päivä, kolmen vartin lenkki tuli heitettyä ja pikkuisen köksähommaakin tein; leipasin juustoleipäsiä ja tein uudemman kerran keltuaisvoita. Se on helelpompaa kuin heinänteko:

 

                                               Keltuaisvoita (siemennäkkärillä).

Sopivan kokoiseen purkkiin tai kannuun tai johonkin - mihin sauvasotketin mahtuu - laitetaan niin monta keltuaista kuin itsekukin parhaaksi näkee ja päälle kaadetaan hiukan jäähtynyttä voisulaa, voita 50 g/keltuainen. Surrautus ja jääkaappiin jäähtymään. On meinaan hyvää! Tänään sotketin sekaan yhden valkosipulin kynnen ja tulos oli - vielä parempaa! Olisi kestänyt toisenkin kynnen, ehkäpä ensi kerralla. Sitruunanmehulla ja -kuorella saa loistavaa sitruunakelt.voita jne. Makumaailma ei tunne rajoja! 

                           Tuunattuja juustoleipäsiä lounaaksi. kahvia kanss.

Juustoleipäsiin käytin kolme munaa ja 200g juustoraastetta sekä pari tl psylliumia. kasoja pellille ja uuniin, 200 astetta n.15 min. Juustoa oisi voinut olla vähän enemmänkin, ehkä 300g.

 

Talvinen maailma tarjosi taas parastaan. Sinisenä hohtava taivas, lumikuorrutteiset puut ja komeat lumipenkat teiden varsilla. Ilmassa sadoittain pikkuruisia köyhän miehen timantteja, taivaalta leijasi alas kimaltavaa pakkaskiilua. Mieli sai voimaenergiaa monelta kantilta.