Hoh-hoijaa!

Onpa vähän väsynyt olo. Sitä kun äkkipäätä tämmöinen laiskaan... tai vähintäinkin leppoisaan oloon tottunut eläkeläisimmeinen pistetään työntekoon liki viideksi tunniksi, niin onhan se jo...

Taloyhtiön uuden vuoden vastaanottajaisia valmistellaan peräti 3 henkilön voimin.
Pohjattomat piiraat  - 2 kinkku- ja yksi kasvis- ja ihtelle yksi  joulukinkunjämäpiiras - veivät aikaa 1,5 tuntia.
Pikainen suihku ja sitten töihin kerhohuoneelle. Tarkoitus on tehdä bileisiin voileipäbaari, neljä eri mössöä kolmioleipien, hapankorppurullien ja palttoonnappien täytteiksi tein.
Luvuttomasta määrästä taateleita otin kivet pois ja tökitin oliivit tilalle. Huima makuelämys tuo makeensuolainen yhdistelmä.
Kattaustakin vähin aloiteltiin, sitten oli pakko lopettaa ennenkuin selkä sanoo sopimuksen irti. Oisi se vähän noloa näin vuoden viimosina päivinä. 

Huomenna jatkoa. Kolmioleipien täyttö ja päälliset ruisleipiin ja ne pahuksen rullat . Ne saa tehä joku muu. Viimeksi oon semmoisia väkertänyt joskus kasariluvulla. Palttoonnappeja voin kyllä täytellä. Ja se kattaus...ja nakit ja salaatit tarjolle jajajaja...paljon on hommaa mutta onhan se tekeminen toki kivaakin. Väsyttävää kylläkin.
(nämä lie kuitenkin nyt viimoset pilleet mitä oon tekemässä...tästä lähin saa nuoremmat hoitaa...) 

Nyt kuitenkin ihan levoksi tämä ilta,

Piiraita pöytään, olkaa hyvät!

joulun jälkeistä elämää

Joulu on selvitetty tai liekö suoritettu muistojen joukkoon ja hyvä niin. Joulu oli kyllä mukava, Kultaistuksen kanssa kaksin sitä vietettiin.

Tosin nämä joulun jälkipäivätkin ovat ihan ok; koti on siisti ja kauniisti juhlaan koristeltu.
Kynttilöitä, valoja sisällä ja Salongissa, kukatkin vielä suunnilleen hengissä.
Ruokaa on vielä joulun jäljitä reilusti, tosin laatikot ja suurimman osan makeista jututista pistin Kultaistuksen mukaan, samoin isoimman osan kinkkua. Itselle jäi vähän kinkkua ja maksapasteija kokonaan, vähän kaloja ja jotakin salaatin rippeitä.
Pärjään niillä hyvin uuteen vuoteen ja ylikin.
Silti ei tule mikään tähteiden pakkosyöntiolo, pakastinkin ison osan. Onpa tässä talvea syödä niitä, kun ei ne reikäleivät ruokavalioon kuulu.
Uudelta vuodelta sitten tiukempi ote ruokameininkiin, ketogeeninen varmaan kehiin.
Sali ja lenkit ohjelmistoon myös, ja kotijumpat kerran, kaksi viikossa. 
Sitä laihtumusta siis aloittaman oikein kunnolla, tämä loppuvuosi meni vähän hänekseen. Pöh! 

Alan myös päivittää tätä blogia ahkeramin; jonniimoinen päiväkirjan tapainen tuntuisi hyvältä.

uusi alku

 Huomenna se alkaa siis ihan uusi alku enkä kerro monesko elämässäni. Enpä taida tietääkään. Nyt on kuitenkin tosi kyseessä, muutoin joudun pian leikkausjonoon jos nyt sitten sinnekään huolittaisiin. 

Mutta muutoin tästä pitäisi selvitä, ihan omaehtoisesti suunnan muutoksella.
Niinnotta mistäkö on kyse? No siitä iäisyysasiasta, minkä kanssa olen ikäni kamppaillut.
Laihtumuksesta!

Jos nämä kiloni eivät vaikuttaisi jo jokapäiväiseen elämääni haitaten liikkumista ja muutakin elo-oloa, en piittaisi. Mutta kun...pahaenteinen on se tulevaisuudenkuva, jossa pyörätuoli siintelee liikkumisvälineenä...eiei, ei helpolla semmoista!
Tietysti kokonaisvaltainen terveys on se suurin tekijä, DM2 ja verenpaine, ja voipi se kilpirauhasen viallinen toimintakin uhata, mutta liikkuminenkin on vaikeutunut parin viime vuoden aikana huomattavasti. Viimeinen mahdollisuus ikinä saada asioita toiselle mallille.

Joten vain yksi tie on edessä; sisukas taisto kiloja vastaan ja niitä tiputtamaan!
Olkoon se nyt päätetty! Ja tältä tieltä ei ole paluuta, on vain yksi suunta; eteenpäin! Ehkä ei ole reaalista asettaa tavoitetta, mutta hyvin maltillisen semmoisen asetan kuitenkin; 15 kiloa pois 31.12.2020 mennessä!
Uraa!!! Eteenpäin sanoi se mummokin lumessa.

Tässä kertaalleen jo - tai rehellisyyden nimissä useampaankin kertaa läpikäyty tie. 
Tällä hetkellä olen suurimman painon ja seuraavan välissä... tuossa "huippupainossa" olen tosin ollut vain tuon yhden kerran elämässäni.
 

 

Muistutus siitä minkä verran mahtuu kasviksia 30g:aan hiilihydraattia.

Huomisaamuna se siis alkaa! 

 

pakastimen täyttöä

Pakastimet alkavat olla täynnä. On nautaa, karitsaa ja lammasta, kalkkunaa ja nyt viimeisimpänä suurena ilona melkein 10 kiloa hirveä.
Marjoja kohtuullisesti, luomuomenasosetta vähintäinkin riittävästi.
Yrttejä, sieniäkin vähäsen. Olen tyytyväinen näihin, on ihan Hamsteriolo!

Taidan siirtää tämän blogin painopistettä enemmän ruokablogin suuntaan. Niin paljon hyviä ruokia on tullut viime aikoina kokkailtua. Voisi niitä vähän muistiinkin merkitä.

Tänään on tulossa hirvijauhispiffejä. Kuvaa sitten kun piffit on syöty...eikun ovat valmiina.

yhteiseloa

Jo toista viikkoa on jatkunut tämä yhteiselo Kultaistuksen kanssa.
Ihan hyvin on mennyt - vallanikin kun nuo kisat saatiin pois päiväjärjestyksestä.
Ei edes yhtään mitallia tullut, mutta kovasti niitä piti vahdata - välleen kyllä
silmäluomien läpi...siis Hän, mie ennoo niin kiinnostunut urheilusta, ainakaan semmoisesta,
missä ei Suomelle menstys ja mitallit kiiltele.

Mitään kovin kummallista erilaista ei tämä järjestely ole tuonut mukanaan, ruokakomento
taitaa olla vähän säännöllisempää ja ehkä himpan enemmän ns. kunnollista ruokaa.
Omissa oloissani syön aika paljon salaatteja hyvällä proteiini- ja rasvalisällä.
Nyt olen kokkaillut lämmintä ruokaa ahkerammin, onhan tuo ilmakin siihen vaikuttanut.
Salaatti on enempi kesäruokaa.

rastaita

Valtavasti on liikkeellä rastaita. Yksitellen, paritellen, parvissa, suorastaan suurina laumoina nämä pikkufuugat sujahtelevat puissa ja puiden välissä. Kaikki puut näyttävät ruoka-aitaksi kelpaavan, koivut erityisesti. Mitä sieltä suuhunsa noppivat, en tiedä.Tankkailevat varmaan tulevia Etelän matkojaan varten. Mukava heitä on katsella ikkunasta, Salongista tai lenkillä ollessa. Olen kovasti kiinnostunut tuosta rastasparvi-ilmiöstä.

tähtien ilta

Tanssit on tanssittu ja taitavia ovat heti alusta alkain nämä tähtioppilaat.
Taivaalla ei tähtiä näy, tihuinen sade jatkuu ja pimmetäkin on kuin kuuluisassa turkin hihassa. Minulla on helpottunut ja hyvä olo. Kultaistus saapui iltakasin maissa kun kodin tyhjäys/suojausoperaatio huomenna käynnistyvän remontin alta oli tehty. Ettei jäisi viimetippaan...
Voipuneenoloinen on mies, pitää nyt keskittyä vähän hemmottelemaan häntä tulevina päivinä.
On hän niin ihuna. Ja rakas.
Illan pimeydessä loistavat tropiikin perhoset ja valopallot. Olo on rauhaisa. Näin on hyvä olla.

syystunnelmia

Onpa tässä aikoa vierähtänyt, yli kuukausi viimeisetä postauksesta.
Mitenhän tämä aika niin on mennytkin kun mitään kummempia en ole aikaan saanut.

Loppukesä on vaihtunut kauniiseen syksyyn, aurinkopäiviä on ollut paljon. Syystouhutkin ovat pyörähtäneet päälle; sanataidekurssi on alkanut, liikuntakin hieman aktivoitunut, salia 2xvk ja lenkkejäkin vähäsen. Tähän saakka lähinnä pyörällä, mutta sauvakävelyäkin on tarkoitus aloittaa. 

Suurin muutos lie se, että Kultaistus on muuttamassa tänne - tilapäisesti toki - putkirempan alta pois. Beckettin sanoin, huomenna hän tulee. 

Tänään ohjelmistossa jonkunlainen pyörälenkki ja sitten vähän ruokatouhuja, mielenkiintoisena kokeiluna porkkala, eli porkkanasta tehtyä kylmäsavulohta. "Puilosta" ostin Poppamiehen nestemäistä savuaromia, siitä innostuin tuohon kokeiluun. 
Jambalaya 8viikon malliin on kehitteillä, saas nähä, innostunko sitä tekemään ja jotain kasviksia uuniin kun sen porkkalan takia pitää uunia lämmittää.
Näistä sitten kuvia ja resettiäkin (ehkä) myöhemmin.
Nyt hommiin!

siinä se on, porkkala muuntautumassa porkkanasta 
kylmäsavuloheksi.

syksy kylpee väreissä

imurointi vammauttaa!

Niinpä niin.
Maanantaina vesisateen isnpiroimana tartuin imuriin. Joutava sadepäivä, sopiva siivoamiseen. 
Hyvään alkuun pääsinkin kunnes sitten olin kääntymässä noin 180 astetta ympärseen.
Ja eikö vaan oikea jalka jättänyt kääntymättä ja niksauksenkin olin kuulevinani polvesta
takapuolelta...siis polven takaosasta.😧 
Juu, kyllä se sattui. Melkein petti jalka alta - no ei ihan kuitenkaan.
Jotenkin sen siivoomisen sain loppuun tehtyä, vaikka pölyt on vieläkin pyyhkimättä. 
Ja kipiä on ollut koipi siitä asti, en eilen salillekaan päässyt. 

Tänään kuitenkin jo vähän parempi, ahkeran kylmähoidon ja voltarenin ansiostako vai ihan muuten vaan. Kovin pitkille kävelyille ei kuitenkaan ole tehnyt mieli, ihan tässä kotikolossa vaan olen oleskellut, mutta alkaa tuntua siltä, että viimeistään huomenna on johonkin päästävä. Muutoin alkaa seinät kaatua päälle. Mihin ja miten, sen näyttää huominen päivä. 
Leppoistuksellakin on rajansa.😃

eilen oltiin Mikkelissä...

...tai oikeammin jo toissapäivänä.
Päätettiin nimittäin ajella lauantaina Mikkelin satamaan syömään ketoburgerit.
Semmoisiin olin törmännyt facessa ja Mikkelin satamassa laituripaikkaa
pitävästä Toivo-ravintolalaivasta niitä kuulemma saisi.

Koska olen noudattanut ketogeenista/vhh-ruokavaliota jo pitkään, syntyi ajatus
käydä testaamassa moiset. Kotikaupungistani on Mikkeliin matkaa n.100 kilometriä, 
eli ei tuo tuntunut ollenkaan pahalta lounasmatkalta.
Loppukesän luonto tarjosi kosolti nähtävää; vehreitä metsiä, tuleentuvia viljapeltoja, vesistöjä...ja 
monensorttisia eläimiäkin; lehmiä, lampaita, lokkiparvia, pari kurkeakin pellolla
koikkelehtimassa.

Suuri oli yllätys, kun Mikkelin satamaa lähestyttäessä huomattiin, että kaikki
katuvieret oli parkeerattu tiukkaan autoja ja siitä saattoi päätellä, että satamassa
oli tarjolla ehkä jotain muutakin kuin ketoburgereita...
Ja niin sitä jouduttiin keskelle tiivistä ihmismassaa. Kaikki savolaiset tuntuivat
lähteneen Mikkelin kalamarkkinoille. Niinhän tämäkin savolainen, vaikka markkinat
olivatkin täysi yllätys. 

Välleen tuntui että tungos oli suurempi ja tuoksuefektit voimakkaampia kuin Intian basaareissa, mutta hurtilla savolaishuumorilla aseistettuna päästiin puikkekelehtimaan väkijoukossa kohti Toivoa ja kohtuullisen jonotuksen ja odotuksen jälkeen saatiin ne burgeritkin.
On ihan pakko sanoa, että hyvää kannatti odottaa. Ihan loistavaa sapuskaa!
Ja niin ihana iloisen leppoisa palvelu, vaikka väkeä oli laivan partaatkin tungokseen 
asti täynnä.  

Vielä ostettiin frittimuikkuja ja savulohta ja sitten vaan auton keula kotia kohti.
No piti kuitenkin ensin poiketa Mikkelin Alkossa, valkoviiniä kotiinviemisiksi ja
kalojen kyytivedeksi ja kotiin kun päästiin, oli seitsemän tunnin lounasreissu tehty!

perjantaiharjoituksia

Vähän lisää kuvaharjoittelua:
hyvinhän tää
sujuu.

Yritän opetella kuvien liittämistä puhelimesta blogiin ja näyttäähän tuo jotenkin onnistuvankin. Vai liekö sitä että 'löytää se sokea kanakin...'
Jospa se 'Kuvat ja puhelin*-kurssi toisi vähän
lisää valaistusta asiaan.

paljastuksia

Olen siis lillis. 72-vuotias eläkeläinen. Eläkkeellä olen ollut aika tarkkaan 9 vuotta. Kyllä siinä ajassa ehtii jo eläköityä.

Nykyisin elämäni on jo aiemmin mainittuine harrastuksineenkin melkoisen rauhallista. En nyt ihan sanoisi virikkeetöntä, mutta vähän sinne päin. Ehkä siksi, että elämässäni on kyllä ollut vauhtia (ja vaarallisia tilanteita). Aikanaan. Tämä riittää nyt.
Olen ollut tosi monialan harrastaja; olen hiihtänyt, juossut ja pyöräillyt ylipitkiä jos lyhyitäkin matkoja kilpaillen, erilaisissa massatapahtumissa ja treenaten. Olen purjehtinut, melonut, soutanut ja uinut. Olen vaeltanut Lapin tuntureilla yksityisesti ja oppaana.  Patikoinut mieluusti kansallispuistoissa ja erilaisilla retkeilyreiteillä. Ollut mukana harrastajateatterissa kymmenisen vuotta. Toiminut pitoemäntänä, ollut mukana niin SPRn kuin Suomen Ladun toiminnassa...ja tehnyt siinä sivussa yli neljäkymmentä vuotta kestävän virkauran sekä pyörittänyt otona omaa kodin palveluihin keskittynyttä firmaa viitisen vuotta. Olen ollut myös omaishoitajana kymmenen pitkää ja välillä hyvinkin raskasta vuotta. Joskus on työnteko vähän haitannut harrastuksia...

Ulkoilen mieluusti edelleen ja viihdyn ulkona myös ihan vaan ihmettelemässä. Aina ei tarvitse kiiruhtaa tukka putkella paikasta toiseen. Eipä edes kolmanteenkaan.
Laitan mieluusti ruokaa rakkailleni ja nautin hyvästä ruuasta ja kauniista esillepanosta myös yksin ollessani.

Minä en koskaan voisi syödä kylmää maksalaatikkoa suoraan foliovuuasta!

.

hattutemppu

Minä olen lillamaria, kotoisemmin lillis. Onnellinen eläkeläinen. Päiväkirjaa, asioiden muistiin merkitsemistä, sattumia, tapahtumia, unelmia...niistä on tämä blogi tehty. Tule mukaan jos laiskat päivät tuntuvat kiinnostavilta. Kovin paljon kovin suuria tapahtumia en lupaa, ihan tavan leppoisuuden suorittamista vaan.