korona

 Olen päättänyt, että koronasta en pahemmin postaile. Ikävä puheenaihe. Nyt kuitenkin sen verran, että täällä on yhtäkkiä tilanne pahentunut hurjasti. Yli 100 uutta tartuntaa keskiviikkona, yli 1000 immeistä karanteenissa. Opiskelijabileet ja joukkuetapahtuma kuntosalilla poikivat tämmöisen suman uusia tautitapauksia. En halua olla mikään ikärasisti, mutta sitä vissiin kakskymppisenä luulee olevansa kuolematon. Ehkä sitä on luullut niin itsekin silloin, en oikein muista, kun siitä on niin kauan. Tätä nykypäivän muista piitaamatonta asennetta en kyllä allekirjoita omalle kohdalleni tyypilliseksi, en nuorena enkä nyt.

Alkaa olla jo näitä sinisiähetkiä illansuussa. Laitetaan nyt semmoisesta kuva niin ei tunnu niin korona-ankealta. 

 

puuhapaivä

...oli tänään. Mikä lie virtapiikki? Noh, sattuuhan sitä, paremmissakin perheissä. Ja näköjään tämmöisessäkin. Nukuin kyllä pitkään kun yöunet oli taas vähän mitä sattuu, mutta hyvin kerkesin harrastaa ensin köökkihommia; tuli tehtyä siemennäkkäriä, keltuaisvoita ja lopuksi tein vielä juustokakun, kun tuli taannoin ostettua sitruunan ja appelsiininmakuisia tuorejuustoja jostain kimppatarjouksesta. Inhoon kimppatarjouksia, ostan välleen kuitenkin! Hah!! Kakku tuli sitruunanmakuisesta, liivatteella hyydytetty, voisula-mantelilastupohjalle. Siemennäkkäriä tuskin teen toiste ja keltuaisvoi onnistunee paremmin kun muistaa laittaa sauvasekoittimeen vaahdotusterän. Mulla sattui Bamixista ensin unohtumaan...

     Siemennäkkäriä ja keltuaisvoita.

           Juustokakkua ja mustaherukoita.

Tuosta kun tokenin, niin eikun imuriin kiinni ja pärräämään sillä. Vielä moppasinkin, pyyhkielin keittiön kaappeja ja kaakeleita, kiillotin liesituulettimen lipan ja putsasin lieden. Pölyjen pyyhkiminen ja kylppäri jäivät suosiolla huomiselle. Huomenna pitäisi myös käydä apteekissa ja kirjastossa, sauvottelemaan lähden mielelläni mutta toivottavasti pärjää ilman nastakenkiä. Niillä on tosi hankala liikkua sisällä.

lenkkeilyä

on nyt tiedossa ja luvassa ahkeraan ja säännöllisesti. Ainai 3 kertaa viikossa. Huomaan jo nyt, muutaman lenkkikerran jälkeen että olo on parempi ja mieli virkeämpi. Tänään sain lenkille naapurin Madamenkin, oli mukavaa kun oli juttukaveri, vaikkei lenkki ehkä fyysisesti niin tehokas ollutkaan kuin yksin ollen. Mutta terapeuttisesti sillä oli iso merkitys kun sääkin vielä oli niin hieno; lämpötila -1 aste, tuuletonta, muutamia lumihiutaleita leijaili hiljakseen taivaalta...nautittiin ja päätettiin jatkaa yhteisiä lenkkejä kerran viikossa. Siitä tykkään.

                                                        Leidit lenkillä. (minä oikealla)

se laihtumus

..ei nyt edisty "ihan toivoin". Eipä tietenkään. Miksi edes luulin..? Huoh! Alku meni tosi hyvin, jouluun asti, sen jälkeen tuli stoppi. Ja takapakki!! Asetetusta 16 kk:n ajasta on nyt taputeltu vähän yli neljännes, saldoa pitäisi olla siis vähintäin miikka viis kiloa. Vaan ei oo! On vain niukin naukin miinus kolme. 

Joojoo, mä tiedän se on paree kuin plus kolme, mutta ei se ole ollenkaan annetun tehtävän mukainen. Yritän parantaa. Kuin sika juoksua. Saa nähdä, mitä käy, helmkuun 23. pitäisi siis olla - 6 kiloa. Löysään vähän ja laitan tavoitteeksi tiukan kuukauden ja miinus 5. Katsotaan, toivotaan ja TEHDÄÄN JOTAIN ASIAN HYVÄKSI!!!

lumimyräkkää

    

       

 

 

ennustettiin, mutta eipä tuo kovin pahanksi ole täällä yltynyt. Puuskissa pöllyttää kyllä mutta muuten on aika rauhallista. Kertyy sitä lunta kuitenkin melkoisesti, se on ollut tämän talven hyvä "talvipuoli". Se joidenkin vuosien pimeä kaljamakeli ja kuukausitolkulla jatkuva marraskuu on kyllä aika syvältä. Näin on hyvä.

Eilen pyykättiin Kultaistuksen kanssa pesutuvan isoilla koneilla neljä koneellista, tänään olen jälkikäsitellyt so.mankeloinut lakanat ja tyynyliinat ja silittänyt t- ja päällyspaidat ja puserot. Juu, se on vanhanaikaista, eihän niin kukaan enää mankeloi eikä ainakaan silitä mitään. No olkoot miten vaan, lillukka se senkun silittää...😅

Tänään oli oikein kulinarismin huippupäivä. Paistoin pannulla puoliskon herran lenkkiä, sitä Lidlin hyvää lenkkimakkaraa. Ja söin kaiken. Joo, ei ihan nappivalinta terveellisyyden eikä laihtumuksen kannalta, mutta sielulle teki hyvää. Eikö sekin liene näinä ankeina aikoina melkoisen tärkeä asia.

nyt ahistaa

On ihan tosissa ahistunut olo. On se tuossa vaaninut jo taka-alalla jonkun aikaa, tänään iski päälle ihan kunnolla. Tämä saatanan koronako lie vai mikä; tai sehän se on ainakin alkusyy. Kun mihinkään ei voi mennä, kun melkein ainut mitä voi tehä on ruuanlaitto tai huushållihommat ylejäänkin, sauvakävely tai kotijumppa. Kirjaston rajoitteisessa miljöössä käynti. Lukeminen ja televison kahtelu! 

Just näin pimeeltä ja sameelta tuntuu sielussa.

 

Ja kaikki nämä ihan yksinäisiä hommia, ei juttukaveria, ei kenen kanssa puuhastelisi jotakin...oon kyllä aika yksinäinen. Miten mun kaikki vanhat kaverit on häipyneet jonnekin, kukaan ei edes soita. Whatshapp tai mese tai omat päivitykset faceen ei korvaa sitä että olisi joku jonka kanssa voisi ihan livenä nokakkain kommunikoida. MÄ EN KOHTA ENÄÄ JAKSA.

Ja on ne virikkeet vähissä kun huominen pyykkituokio kaverin kanssa tuntuu ihan suurelta tappaukselta. Helveta!

Tarttis tehä jotain kun vaan tietäisi että mitä!Ei tee mieli lähtee linja-autolla jonnekin kuppilaan tai kauppapuoteihin koronaa hankkimaan. Kuntosalikin pelottaa vaikka sinne tekisikin mieli.  

Ihan fyysisesti tuntuu välillä ahistus puristuksena rinnassa. Nyt on vitsit vähissä!!!

Heikin päivä

Heikki katkaisee talvenselän, sanoo Kustaa Vilkuna vuotuisessa ajantiedossaan vanhan kansan suulla. Muistan kun äiti kertoi ison veljen jonain Heikinpäivän olleen ulkona kun pakkanen paukahti nurkkapielessä ja velkku ryntäsi sisää huutaen että "nyt se talven selkä katkesi, oikein paukahti kovasti!" 

Tänään ei paljoo paukahtele, aamulla oli pakkasta miika viisi, nyt taitaa olla ihan nollilla. Kaunista on kun puut on huurreverhoissaan. Voipi olla että torstaiksi luvattu lumimyräkkä taas lisää puiden lumikuormaa. Se nähdään sitten ylihuomenna.

Ruokapuolta tuossa vähän mietiskellyt. Jotenki vaivaa suuri laiskuus tehdä mitään suurempaa vaivaa vaativaa. Eilen paiston pannulla kaksi entrecote-piffiä ja höyrytin broccoliineja, niistä jäi puolet syömättä että siinä sitten on tämän päivän iltaruoka. Aamulla on yleensä ne obligatoriset paistomunat ja kahvi ynnä yksi chia-merisuola-maissikakku. Vähän kurkkua ja tomaattia. Lounaalla raejuustoa+marjoja, tai jotain ja kahvia+joku näxy. Aika yksinkertaista, mutta näillä parjää hyvin. Ehkä jossain vaiheessa tulee taas into kokkailla vähän enemmänkin. I hop so!

Tämän päivän kummaruokaa; pannutteuja broccoliineja, ruskeita herkkusieniä ja kirsikkatomaatteja. Paloiteltu entrecotepiffi js creame faichea rasvaksi. Hyvää oli vaikkei maaliman kauneinta.

fibron jälkeen

 ...on taas uusi päivä toivoa täynnä. Ja vielä torstaikin. Pari päivää meni taudin kanssa kippuroidessa mutta onneksi alkaa olla taas ohi. Selvästi aktivoitui myrskyilmasta ja lämpötilan nopeista vaihteluista.

Nyt kun oli helpompi olo ja pakkaspäivä (yli -24 astetta), päätin sulattaa pienen pakastimen. Isomman sulatin viime vkl:na. Pakastimesta löytyneistä kasvispussien jämistä keittelin pienellä tuorekasvislisällä jauhelihakeittoa. Jauhiksena Lehtolan limusiinia, tottakai. Hyvää soppaa syntyi iso kattilallinen. Riittää Kultaistuksellekin.

Oli tosissa kovan pakkasen päivä. Aamulla oli ihaan huippua kun oli kirkas taivas ja sai nähdä pitkästä aikaa auringon ja jopa oikein auringon nousun. Pienestä on ihmislapsen mieli hyvä.

 

lumimyräkän päivä

Vallankin Etelä-Suomessa, mutta kohtalaisesti täällä Keski-Suomessakin. Puolen päivän jälkeen alkoi tuiskuttaa, ilma on kyllä lumesta harmaa mutta mitään erityistä myrskyä ei täällä ole. Jonniimoinen puuskatuuli vain. Nythän tietysti hämärtää jo muutoinkin, näin sakealla kelillä vallankin. 

 Päivä on kuitenkin jatkunut jo niin, että ainakin selkeämmällä säällä sen kyllä huomaa. Aamusta 15 ja illasta peräti 34 minuuttia. Aika ihanaa se!

 

talvea se pitelee

Ja mikäs sen hienompaa. Oikeat kunnon talvet ovat häviävä luonnonvara nykyjään. Nyt on sentään maa valkeana, puut pörhöisinä ja pakkastakin n.miikka 8 astetta. Sauvottelin kirjastoon, vaikka se osittain sulki onkin. Palautus toimii, vein 4 paksua kirjaa ja lainauskin varausten ja "löytöpöydässä" olevien kirjojen osalta. Kaksi kirjaa löysin semmoisia joita voisi ajatella lukevansa. Murhamysteerejä molemmat. Eivät ole varsinaisesti mun vakilukemistani, mutta näinä koronan runtelemina aikoina ei voi olla niin kranttu.

 

Suihkun jälkeen tuli kummallinen pahoinvointinen olo, menin pitkäkseni ja nukuin reilun tunnin. Huono olo kyllä jatkui sen jälkeenkin, nyt parin juustosiivun ja muutaman turkkijugulusikallisen jälkeen alkaa tuntua normaalilta.

Huomenna on siis loppiainen, Joulut on edelleen keräämättä, mutta ehkä huomenna. Tai loppiaisen jälkeen loppuviikolla. Ans kattoo.

Päivän jatkumo on 5 minsaa aamusta ja 18 illasta. Loistavaa! 

syntymispäiväni

 on tänään. Isoveljen kertoman mukaan silloin oli kylmä talvinen ilta ja tähtikirkas taivas...hän muistaa sen kun isän kanssa saivat kärvistellä ulkona osan iltaa. Peräkammarissa kun olen syntynyt. En eppäile velj'miehen kertomusta. Vaikka oli vasta kolmivuotias, oli siskon syntymä niin suuri ihme, että jäi hälle mieleen.

Juuei, ennoo juhlinut syntsäpäivää mitenkään. No, aamulla join suklaakakkukahveet - joululta jäänyttä suklaakakkua - klo 6, kunnei uni tullut. Ei tuo auttanut, ei tullut sen jälkeenkään ennenkuin klo 15. Silloin nukuin 2 tuntia yhtäsoittoa.

Ruokasulkeisia harrastin tänään. Rosollia varten pilkotut kasvikset - punajuuret erikseen - jäivät loppusilausta vaille jouluna. Koska olivat vielä ihan kuntonaisia - parvekkeella kylmässä olleita, niin tein punajuuresta aura-pekoni-punajuurilaatikon ja muista rehuista kinkku-kasvissötkötyksen. Tosi hyviä tuli molemmista. Nyt on lisurit valmiina loppuviikolle, prodea vaan kylkeen ja vähän rasvaa. Helppoa kuin heinänteko.

Joulua oli suunnitellut keräileväni tänään pois, mutta jäi tekemättä. Laatikotkin ovat viel kellarissa. Jospa huomenna...lie jo aika luopua joulusta, onhan nuo korusteet kaksi kuukautta paikallaan olleetkin. Kevättä kohti, jatkumo on tänään 4 min aamusta ja 16 min illasta. Ei huono.

askel arkeen

...on otettu, vaikka tänään sunnuntai onkin. Kuitenkin ruokameiningit ovat palautuneet jo melkein normaaliksi. Jouluruokia eioo enää pahastikaan jäljellä. Siitä, että söin tänä aamuna klo 05. riisipuuroa, ei pijetä...ja kun lopulta kasin jälkeen nukahdin uudelleen, avasinkin sulosilmäni seuraavan kerran pehmeän valkeaan maalimaan klo 12.15.😏 Mutta eihän tuo haitannut, kaiken tarpeellisen olen ennättänyt tehdä. Mm. käydä sauvalenkillä talvimaassa, katsoa kaksi jaksoa Fannya ja Alexanderia, viritellä kynttilät palamaan, tehdä vähän kukkahuoltoa ja syödä hyvän kinkkusalaatin.

Katsoin aamulla myös Jamie Oliverin vitosruokia; viisi ainesosaa, viisi minuuttia. Semmoisesta ruuanlaitosta mie pijän. Täytyy niihin palata tulevan viikon aikaan.

Huomenna on se päivä kun ikäkansioon kertyy taas yksi numero lisää. Niin se vaan aika kuluu ja immeinen vanhenee, ei voi mittään. Onneksi ainakin vielä on suhteellisen hyvä olo ja terveys. Ei sitä ennää oo kuin kolmi- eikä edes kuin nelikymppinenkään, mutta jotain kuitenkin. Ja nythän soon taas joka vuotisen kuntokuurin aika. Tipaton tammikuu, 8vk startti (alkaa huomenna) ja sitä rataa. Tästä se uusi uljas vuosi urkenee!

Elokuussa alkamani 16:16 jatkuu joulutauon jälkeen huomenna. Pientä löysäilyä joulun aikaan eli ihan aikataulussa en tällä hetkellä ole. Jouluun mennessä olin kyllä, mutta eiköpähän tuon äkkiä kiinni saa ja siitä sitten jatkukoon. Kesäkuun alkuun on viisi kuukautta, olkoon sitten myös viisi kiloa. I HOPE SO!!