siivousta ja paistettua kuhaa

Tämän päivän kuviot melkein siinä. Nukuin huplleasti kymppiin ja puolen päivän tienoilla vasta tokenin imurin varteen. Hyvin tuo päivä riitti pitkästä aamusta huolimatta ja ennen kolmea oli siivoukset tehty ja pari maratoonipuheluakin puhuttuna. Nyt palaa kynttilät pöydillä ja koti on raikas ja niin siisti. Siis ei leivänpalaakaan...

Eipä ollut leipää ei, millekään atrialle, niinkuin ei yleensäkään. Niitä näxyjä välillä jokunen.  Kuhafileen kaivoin pakkasesta ja pari tuntia oltuaan oli jo valmis pannuun. In´han vaan salaattia oli lisuriksi ja kermaviili soosin tein kun oli purkillinen käyttöpäivämäärällä olevaa kermaviiliä.

 Kuhaa jäi ehkä 1/3 ja kun eilisestä kanasta jäi suunnilleen saman verran, niin niistä saanee huomiseksi ruuan salin jälkeen. Jos nyt jaksan salille lähteä, on jotenkin hirmeen väsynyt olo. Aika tiivis viikko ollut tämä. 

 

rasittava päivä

...0li eilen. Yö oli liki uneton. Ehkä kolme tuntia nukuin. Herätyskin oli jo klo 6 aamulla - mun näkökulmastani yöllä- kun klo 8 piti olla Novassa kuulopolilla. Onneksi oli Kultaistus kyytimässä ja opastamassa, yksin oisin varmaan eksynyt loputtomiin käytäviin. Hänellehän se onkin tuttu paikka. Meinattiin kyllä synnärille vahingossa joutua, mutta löytyi se osasto 3Bkin sitten loppujen lopuksi. Kyllä oli tarkka ja pitkällinen kuulotestaus, mutta nyt se on tehty ja kuulokojeita jäin oottelemaan. Ovat nykyisin pieniä ja aika huomaamattomiakin, mutta kun mua ei häiritse se, että joku näkis mulla kuuloapuja olevan niin valitsin korvantausosan rohkeasti iloisen turkoosin. Väriä elämään. Kuuloonkin. Näin nätti pieni laite. Väri vaan se turkoosi.

Novasta kotiuduttuani hetken huili ja sitten kellarivaraston kimppuun. Jätelavalle lähti valtaosa varaston romppeista, vieläkin taidan yhden kassillisen sinne viedä. Ja enää en ylimääräisiä keräile, sen vannon. Kaksi tuntia kovaa työtä, onneksi Naapurin Madame ja eräs herrahenkilö tulivat avukseni. En mä yksin oisi niistä selvinnyt. 

Toooosi väsyksissä olin ja ihan pelkkää kotoilua kotoilua koko ilta. Torkahdin pariinkin otteeseen illan mittaan ja jo kympiltä menin sänkyyn pötkölleen, kun en jaksanut yläällä olla. 

Nyt olen nukkunut hyvät yöunet ja olo on ihan jees. Kirjastossa käyn iltapäivällä ja vien tuon vp-seurannan samalla. Muutoin ihan huilipäivä.

 

 

 

 

 

 

 

 

maanantai menossa

 Ja päivittelemättömiä päiviäkin lipsahtanut monia. Mitäs niihin päiviin sitten oikein sisältyi? Pyykkäystä, salia, kaupunkireissua, ulkoilua...aika hyvin toimintaa kuitenkin. Vähän ruokajuttujakin, tietysti, kun kerran syödäkin aikoo.

Sunnuntaina kiersin lammen kuntopolun. Mukava reissu, paljon otin kuviakin, sää oli todella hieno, aurinkoinen ja tuuleton.

Tänään heräsin vasta klo 9.30, joten päivä on mennyt äkkiä. Puolen päivän tienossa kävi parvekkeen oven korjaaja, ihanaa, kun sen saa nyt kiinni "tappelematta". Olen myös vienyt vähän ropetta jätelavalle, m. risan (pirun painavan) ompelukoneen, ja retkikamaa täältä sisältä, Sinne meni nokipannua ja -kattilaa, sadeviittaa, pelastautumispeittoa...trangian tykötarpeineen säästin vielä, jos vaikka niitä sähköjakeluhäiriöitä...voi olla varovaisuuden maximointia, mutta kuitenkin...

Huomisaamuna Novan kuulokeskukseen, kuulolaitehommeli nitkahtaa taas akeleen eteenpäin. Iltapäivän aion pyhittää kellarikomeron raivaukselle, kaikki tarpeeton sieltä nyt jätelavalle. Ainai melkein. Sielläki lähes käyttämätöntä rinkkaa, isoa matkalaukkua, tekokukkia, tyynyjä, torkkupeittoja, mattoja, joulukoristeita...toivottavasti raaskin nyt tehä hävitystyötä surkeilematta. 

Semmoista on nämä päivät tehty. Sali jää alkuviikosta käymättä, uskon, että kellarisulkeiset korvaa salin hyvinkin.

Tämän päivän ruokana kruunajaiskanaa omana versiona, ja vihreitä papuja. Ja hapankaalia, tottakai.

tavallinen keskiviikko

 Niinhän tuo on, kohta jo voi sanoa, että oli. En kaivannut mitään teemaa tälle päivälle, oli eilen rytmihäröjä enemmän kuin laki sallii. Puoliskon beetasalpaajan jouduin illalla nukkumaan mennessä ottamaan ja yöllä olivat häröt sitten häipyneet. On ne epämiellyttäviä. Ja vähän pelottaviakin, ainakin myöhään illan ja yön tunteina.

Niin sitten vetäisin unia peräti ysiin saakka, mutta välikö hällä. Soitin Kultaistukselle, jäi vähän ankea mieli siitä puhelusta...aina ei mee kuin Strömsössä. Tein kuitenkin yhdistetyn Tokmanni/kirjastopyöräilyn. Oikein aurinko paistoi pois tullessa.

 Kuusi kilsaa siitä kertyi pyöräilyä, ihan ookoo näin välipäivänä. Häröjä ei tullut. Vähän jännitti, mutta kaikki hyvin. 

Olen alkanut lukea Lucinda Rileyn seitsemän sisaruksen sarjaa, juur hain toisen opuksen kirjastosta tänään. On ne paksuja kirjoja. En lue niitä nyt siksi että kaikki muutkin, vaan siksi, että kaipasin jotain pitkäkestoista luettavaa, sarjaa tai ainakin saman kirjailijan. Nämä on kirjoitettu kuitenkin sujuvalla "klassisella" tyylillä, näissä ei hirveästi kiroilla eikä puhuta ruokottomuuksia ja seksikohtauksetkin ovat ihan jees. Eikä tehdä pahemmin murhiakaan, suolenpätkät ja aivon kappaleet eivät lentele ympäriinsä. Ihan siistiä luettavaa. Ainoa vika on teosten paksuus, ovat painavia ja kömpelöitä pitää kiinni, kun paljon sängyssä luen.

Jaa että syömät? Aamulla kaksi paistettua munaa, yksi näxy, lohta päällä ja kahvi kermoineen. Tomskut ja kurkut tietty myös. 

Tokmannilta tultua join kaffeet, seuralaisena yksi juusto/myrttisnäxy ja yksi maapähkinäpikkuleipä. Pari lasia mehua. Iltaruokana todellista pikaruokaa; pakkasesta suoraan kaksi jäistä jauhispiffiä pannulle, kattilaan niin ikään rasiallinen jäisiä, esikeitettyjä papuja. Lautaselle vielä hapankaalia ja pisaratomskuja. Kaikki valmistui alta vartin. Ja juu, kuiskaan vielä, että pitkästä aikaa paino on hiippaillut alle 80¨kilon. Hyvä suunta!

 

juurilukko

Tiätkö mikä on juurilukko? Ai et! No se on yksi keskivartalolihasten treeniliike, jos nyt niin voi sanoa. Siinä vedetään napaa selkärankaan päin ja samaan aikaan supistetaan alaosaston lihaksia, ikkäänkuin pidätettäisiin "ykkös- ja kakkoshätää". Lupaan, että kun oot tehnyt tuon kymmenen kertaa niin sulla on hiki. Mä aloitin eilen, teen kerran päivässä, kaks parhaassa. Eilen tein 6, tänään 7 jännitystä. Aamulla ennen kuin nousin sängystä, tein 7 palleanaktivointia, eilen sitäkin kuusi kertaa. Tästä se lähtee, lilliksen keskivartalon kuntoutus ja ryhdin ryhtiliike!

 SYVAT TUKILIHAKSET, JOISTA JUURILUKKO ON TARKEIN,
AKTIVOITUVAT AUTOMAATTISESTI ENEMMAN TAI VAHEMMAN
KAIKESSA, MITA TEEMME. TIETOISELLA HARJOITUKSELLA ON
KUITENKIN MAHDOLLISUUS KEHITTAA JUURILUKON KAYTTOA
ENTISTA TARKOITUKSENMUKAISEMMAKSI.

Tänään oli salipäivä. Linkillä menin ihan suosiolla, rytmihäröjä toivoisin näin hiukan vähemmän kuin pyörällä kinnaten nuo mäet ylös. Enpä tiä, ovatko paljonkaan vähempänä, melkein kaikenaikaa nuo kurkussa tuntuvat. Inhoa, voin sanoa! Mutta salilla oli hyvä meininki, tein hyvän kunnon treenin. Sittarissa poikkesin tullessa, ostin mm. kilon köntin kermajuustoa ja paketin silmäkaakaota. Aamuyön pitkinä valvokkitunteina joskus keitän kaakaota ja hups, kohta saankin unen. Useimmiten.

Sää kertoo syksystä. Synkeää, harmaata, kova ja kylmä pohjatuuli. Kolakka keli, sanoisin. Ruokana oli samaa kuin eilenkin. Kukkakaalia ja poppamiehen pieniä valkosipulisia pariisin perunoita, hiukan pikkelöityä kesäkurpitsaa - jämiä sekin - ja slaissi maksapateeta.

 Sitä en enää kovin monena päivänä kyllä syö. Noita pottuja tulin kerran ottaneeksi sittarin jostain alelaarista ja kun oli salipäivä niin aattelin että niitä voi nyt vähän hiiliksi syödä. Ei niissä ole kuin 19g hh/100g. Söin ehkä 60-70g. 

Semmoinen päivä tänään, illan iloksi tiedossa Suomen kauneinta kotia ja Kohtaamisia ja eroja. Ja sitten nukkumaan. Pitäisi jo vaihtaa lämpöisempään peittoon, mutta yritän pärjätä tuolla kesämallilla lakanain vaihtoon eli ylihuomiseen ja otankin sitten käyttöön painopeiton josta tykkään kyllä kovasti.

syyskuu jo pitkällä

Niinpä on. Ei ole tullut päiviteltyä. Yritän taas parantaa tapani. 

Nyt päätin viimeinkin ryhdistäytyä ja käydä tositoimiin selkäni, kuntoni ja kilojeni kanssa. Selkä on se isoin ongelma. Ilman kävelysauvoja en ptkälle pötki. Eihän siinä mitään, kyllä niitä toki voin käyttää, mutta onhan se rajoitus. Ja jotenkin olevinaan vähän noloakin. Ihana valmentaja antoi minulle kaksi yksinkertaista liikettä, juurilukon ja pallean aktivoinnin. Niillä aloitetaan, jatkossa lisää. Ja lisäksi neuvo katsella lenkillä enemmän taivaan lintuja kuin pudonneita lehtiä Ja käyttää syvää palleahengitystä. Yritän muistaa parhaani mukaan nämä molemmat.

Kuntoni nyt lie kohtalainen, aion joka tapauksessa säännöllistää treenit; 2x vk (ti ja pe) kuntosali. 2-3 krt/vk lenkki, nyt vissiin sauvakävelyä, alkaa olla liian kylmää että pyöräily olisi miellyttävää. Salillakin aion käydä bussilla, rytmihäröjä on ollut pyöräily-sali-vastamäkipyöräilyakselilla vähän liikaa. Ja nuo selkä- ja palleajutut joka päivä. Ehkä parina päivänä jotain muutakin kotijumppaa siinä ohessa. 

Kilot, tuo iäisyysaihe, Eivät ole viime sksyn jälkeen liikahtaneet mihinkään suuntaan, tai nojoo, pari kiloa alaspäin kylläkin. Nyt on mamoilu loppu ja uusi alamäki alkakoon.

Vielä sananen tai pari kokkailusta. Sitä aion harrastaa edelleen ja pakkokinhan se on, kun mihinkään valmisruokiin tai eineksiin en aio sortua. Kotiruoka kunniaan, niinkuin tähänkin asti.

Jos vielä viikkorytmiä vähäsen suunnittelisin niin ma on lepopäivä. Sillä on hyvä aloittaa! Kirjastokäynti sallittu, jos on pakko. Ti sali, ke lepo tai kirjasto jos ma jäi käymättä ja aihetta on. To ap vuorotellen siivous ja pyykki, ip pieni lenkki. Pe sali, la kauppareissu ja lepo ja su pisempi lenkki, semmoinen tunnista puoleentoista, ehkä kahteenkin. Miten se kävely alkaa sujua. 

On  siinä ohjelmaa yhelle eläkeläiselle ihan nokko kun ainahan sitä pientä ja välillä vähän suurempaakin nysväystä huushålletinkin kanssa on, vallankin kun kaiken itse ja useimmiten yksin tekee. Vaikka lainaahan se Kultaistus aina välleen sitä pitkää kättään avuksi. Kiitos siitä hänelle.