...tai oikeammin jo toissapäivänä.
Päätettiin nimittäin ajella lauantaina Mikkelin satamaan syömään ketoburgerit.
Semmoisiin olin törmännyt facessa ja Mikkelin satamassa laituripaikkaa
pitävästä Toivo-ravintolalaivasta niitä kuulemma saisi.
Koska olen noudattanut ketogeenista/vhh-ruokavaliota jo pitkään, syntyi ajatus
käydä testaamassa moiset. Kotikaupungistani on Mikkeliin matkaa n.100 kilometriä,
eli ei tuo tuntunut ollenkaan pahalta lounasmatkalta.
Loppukesän luonto tarjosi kosolti nähtävää; vehreitä metsiä, tuleentuvia viljapeltoja, vesistöjä...ja
monensorttisia eläimiäkin; lehmiä, lampaita, lokkiparvia, pari kurkeakin pellolla
koikkelehtimassa.
Suuri oli yllätys, kun Mikkelin satamaa lähestyttäessä huomattiin, että kaikki
katuvieret oli parkeerattu tiukkaan autoja ja siitä saattoi päätellä, että satamassa
oli tarjolla ehkä jotain muutakin kuin ketoburgereita...
Ja niin sitä jouduttiin keskelle tiivistä ihmismassaa. Kaikki savolaiset tuntuivat
lähteneen Mikkelin kalamarkkinoille. Niinhän tämäkin savolainen, vaikka markkinat
olivatkin täysi yllätys.
Välleen tuntui että tungos oli suurempi ja tuoksuefektit voimakkaampia kuin Intian basaareissa, mutta hurtilla savolaishuumorilla aseistettuna päästiin puikkekelehtimaan väkijoukossa kohti Toivoa ja kohtuullisen jonotuksen ja odotuksen jälkeen saatiin ne burgeritkin.
On ihan pakko sanoa, että hyvää kannatti odottaa. Ihan loistavaa sapuskaa!
Ja niin ihana iloisen leppoisa palvelu, vaikka väkeä oli laivan partaatkin tungokseen
asti täynnä.
Vielä ostettiin frittimuikkuja ja savulohta ja sitten vaan auton keula kotia kohti.
No piti kuitenkin ensin poiketa Mikkelin Alkossa, valkoviiniä kotiinviemisiksi ja
kalojen kyytivedeksi ja kotiin kun päästiin, oli seitsemän tunnin lounasreissu tehty!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti