tiistai 17. maaliskuuta 2020

korona 2. päivä

Niin sitä siirryttiin valmiuslain mukana poikkeusaikaan ja tämmöisen riskiryhmässä olevan eläkeläisen - yli seitenkymppisen - elämän ensimmäiseen "karanteenin kaltaiseen" olotilaan. Ensimmäiseen poikkeuslain alaisena elämisen aikaankin, kun sota-aikaa en ole kokenut.
Tuskinpa tämä kuitenkaan on kuolemaksi, tai sitä vartenhan tässä nyt karanteeni päällä onkin, ettei olisi kuolemaksi.
Ja aamulla heräsin jo klo 6 että varmasti ennättää nauttia päivästä mahollisimman pitkään...


Eilen tehtiin hyvin tavanomaisia hommia eli pestiin Kultaistuksen kanssa yhteispyykit pesutuvan ísoissa koneissa. Käytiin myös kaupassa - mun tarvii varmaan mennä seuraavan kerran kauppaan n.kuukauden päästä. Apteekissa on kyllä käytävä loppuviikolla, yksi päivittäislääke täytyy hakea kunhan teekoo ensin uusii resetin.

Eilisen iltapäivän karanteeninautiskeluja olivat mm.nämä.



Enpä koe tätä karanteenia mitenkään erityisen hankalaksi ajatukseksi, eihän tämä nyt elämää pahemmin hetkauta. Kauppaan, apteekkiin ja lenkille saa mennä. Joukkoharrastuksiin ei, eli sanataiteen ryhmä jäi tauolle, mutta onneksi tuo on harrastus, jota voi harrastaa myös kotona ja yksin. Ja sitähän mie tässä juur' paraillaankin teen. Kirjasto on kiinni, se on hankalampi homma, mutta onhan äläni- ja e-kirjat, vaikken niiden erityinen ystävä olekaan. Kirja konkreettisesti kädessä on mun juttu. Ehkäpä on syytä tutustua moisiin.
Kotona voi harrastaa melkein mitä vaan. Heti tupsahti mieleen ainakin kaksi juttua; ruokahommelit tietenkin, mihinkäs siitä pääsisi eikä ole tarvis päästäkään, päinvastoin.
Pakastin on täynnä upeita raaka-aineita valmistella vaikka minkälaisia herkkuja.
Ja kun kuntosalille ei pääse tai uskalla - taitaa olla vielä auki mutta enpä nyt mene - niin kotijumppa kunniaan. Siihenhän minulla on ihan erinomaiset ohjeet, kiitos 8viikkoa-valmennuksen loistavien treenivideoiden. Keskivartalotreeni kunniaan!!

Koronasta vielä vähäsen. Hallitus teki kovia radikaaleja päätöksiä. Ymmärrän erityisen hyvin pääministeriä ja esikuntaansa, tässä on hyvä näytön paikka ja hehän näyttivät.
Tuommoista narisevaäänistä niinku-onko-ja-jos-on-niin-entäs-sitten-spekuloijaa joka telkussa justaan pöyrittää sanojaan sinne ja tänne ei todellakaan tähän tilanteeseen tarvita. Ugh!!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti