Tämmöisethän meille ns.riskiryhmäläsille ja seitkytplussalaisille on asetettu.Eikä siinä mitään, sopii kyllä minulle. Pienesti on vielä pitänyt asioita kodin ulkopuolellakin tehdä.
Eilen kävin hoitotarvikejakelussa, nyt on sokruliuskojakin vuoden loppuun saakka.
Ruokakaupassa samalla myös, ostin mantelijauhoa ja steviaa ja muutakin semmoista,
mitä tämmöinen viljavammainen tarvitsee jos leipomusvilli yllättää.
Ja kun Kultaistus vielä huomenna käy Rekosta lihatilauksen, niin voin oikein
hyvin asettautua nauttimaan karanteenista. Ihte en halua sinne mennä kun on tuo naama niin sinisenpunaisenkukertava. Ikuinen Eeva näköjään nostaa päätään .
En ole mitenkään häiriintynyt karanteenin omaisista oloista. Onhan tämä poikkeustilanne
karsinut minunkin sinänsä vähätapahtumaisesta elämästä pois 3 viikottaista tapahtumaa, mutta nyt vaan on näin. Olihan se talvisotakin. Eipä oo aihetta valittaa.
Mun kaikkein paras aamiainen, johon en ikinäkään kyllästy, tulee tässä. Namskis!
Pannaan nyt sen kuva tähän vaikken näin jälkikäteen yhtään ymmärrä, miksi sen piti nyt tässä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti