Liekö kahden päivän rasitus vai mikä tehnyt sen, että olo oli aattoiltana kuin tapetun madon.
Pakko se oli lähteä juhlistakin kesken kaiken pois, jo reilusti ennen puolta yötä.
Salongissa kuitenkin istuttiin vuorokauden ja vuosikymmenen vaihtumisen yli - ja aikamoista pauketta kuunnellen ja välkettä katsellen.
Vuoden ekan päivän olo oli kuumeinen ja iho kauttaaltaan kosketusarka. Lepäillen ja Wienin konserttia katsellen ja kuunnellen meni se päivä.
Tänään, vuoden toisena päivänä tokeennuin kuitenkin keskustaan, rakasta kälyä tapaamaan. Yli kaksi vuotta olikin mennyt viime tapaamisesta...hautajaisissa viimeksi nähtiin.
Niin se aika kuluu ja ihmisiä erottaa. Mukava kahvihetki oli, paljon juteltiin, vähän itkutettiinkin...suru, vaikka jo vähän haalistunut, on kuitenkin yhteinen.
Vähän välitilainen olo. Ei enää joulu, ei kuitenkaan ihan arkikaan. Mutta menkööt nämä päivät nyt näin, loppiaiselta sitten tiukasti arkeen ja aktiivimpaan elämään. Olkoon päätetty nyt se!
Puoliunessa tai puolivalveilla.Joka tapauksessa - uusi vuosi ja uusia unelmia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti