On ihan tosissa ahistunut olo. On se tuossa vaaninut jo taka-alalla jonkun aikaa, tänään iski päälle ihan kunnolla. Tämä saatanan koronako lie vai mikä; tai sehän se on ainakin alkusyy. Kun mihinkään ei voi mennä, kun melkein ainut mitä voi tehä on ruuanlaitto tai huushållihommat ylejäänkin, sauvakävely tai kotijumppa. Kirjaston rajoitteisessa miljöössä käynti. Lukeminen ja televison kahtelu!
 |
| Just näin pimeeltä ja sameelta tuntuu sielussa. |
Ja kaikki nämä ihan yksinäisiä hommia, ei juttukaveria, ei kenen kanssa puuhastelisi jotakin...oon kyllä aika yksinäinen. Miten mun kaikki vanhat kaverit on häipyneet jonnekin, kukaan ei edes soita. Whatshapp tai mese tai omat päivitykset faceen ei korvaa sitä että olisi joku jonka kanssa voisi ihan livenä nokakkain kommunikoida. MÄ EN KOHTA ENÄÄ JAKSA.
Ja on ne virikkeet vähissä kun huominen pyykkituokio kaverin kanssa tuntuu ihan suurelta tappaukselta. Helveta!
Tarttis tehä jotain kun vaan tietäisi että mitä!Ei tee mieli lähtee linja-autolla jonnekin kuppilaan tai kauppapuoteihin koronaa hankkimaan. Kuntosalikin pelottaa vaikka sinne tekisikin mieli.
Ihan fyysisesti tuntuu välillä ahistus puristuksena rinnassa. Nyt on vitsit vähissä!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti