vuoden viimeinen päivä

Tänäänhään se on. Nyt vielä aamua eletään, kummallista kyllä heräsin kuuden jälkeen eikä enää tullut uni. Yritin kyllä! Mutta kaitpa olin levännyt tarpeeksi. Kasin jälkeen vasta nousin ylös, sängyssä on mukava loikoilla lämpimän peiton alla, kun ei ole kiire mihinkään, eikä mitään varsinaista agendaa koko päivälle. Pieniä ruokatouhuja iltaa varten, ne ehtii kyllä.

Oli hieno aamurusko tänään. Semmoisenkin ennätti nähdä kun oli tarpeeksi ajoiss yläällä ja on kirkas taivas. Harvinaista semmoinen, on ollut niin pimeitä, harmaita ja sumuisia päiviä jonossa ihan kyllästymiseen asti.

Mika ja Paula kävivät eilen. Tänään menevät käymään Mikan isän luona ja sitten ajelevat kotiinsa. Turvallista matkaa heille!
Meillä oli mukava yhdessäolotuokio, muutaman tunnin viipyivät, juotiin kahvit ja "lapset" saivat lahjansa joihin vaikuttivat tyytyväisiltä. Happy oliivin öjyjä ja muitakin herkkuja, Mikalle aikakirja Iisalmesta ja tietysti klassise namit. Mika on saanut vihreät kuulansa jo yli 50 vuotta jouluisin. On sekin pitkä aika!

Iloinen asia eilen oli sekin, että käytiin kaupassa, mulla olikin viikko esellisestä kauppareissusta, Alkoi olla pientä puutetta joistain syömisistä. Samalla tuli hoidettua kaksi aata myös, eli alko ja apteekki. Ja sain kotiin vähän panavampiakin tavaroita; ison mehin, pari tölkkiä glögiä, munia, vessapaperia...ja Miksu osti mulle alkosta 3 litran tonkan valkoviiniä. Sekin semmoinen painavampi rompe jota ei helposti tule muutoin ostettua...

Tämän(kin) vuodenvaihteen olen yksin, Oli puhuttu Pn kanssa että tulisi tänne, mutta ei nyt sit kuitenkaan. 
No ehkä hyvä niin, ei tarvii samalla lailla ruokapuolesta huolehtia, vaikka mukava olisi tietysti yhdessäkin vuosi vaihtaa. Mutta en ole surullinen, käypi se näikin.

vuosi melkein lopussa

 Tarkemmi sanottuna kahta päivää vaille. Sieluttoman liukasta ulkona. Oli pakko viedä roskat, tuskanhiki päällä taiteilin roskikselle ja takaisin. En ikinäkään osannut kuvitella että noin liukasta olisi. Huh.huh! Vähän olin miettinyt, että jos lähikaupassa samalla mutta ei puhettakaan. Mitenhän käynee alkuviikon kauppaeissun. Pystynkö hinautumaan bussipysäkille ja pysäkiltä Sittariin, kotiin, voivoi. Voisikohan pyytää nuorisoosastoa kuskaamaan mua huomenna. Täytyy miettiä...

Joulukin oli ja meni. Ihan kelpo jouluhan se oi, tässä kahdestaan oltiin, syötiin, vähin juotiinkin. Juteltiin, katottiin telkaa, torkahdeltiin. Siinäpä se. Ei mitään sykähdyttävää, mutta ei mitään moitittavaakaan. Sopukin säilyi loppuun asti, sekin oli hyvä se.
Tapani-iltana mulle nousi kuume, kolme päivää menikin sitten vähän puolikuntoisena. Nythän tuo taitaa jo olla ohi.

Mika ja Paula tulee siis käymään huomenna. Tarjoon kahvit ja jotain suolaista piirakkaa, vissiin teen graavilohesta semmoisen pohjeattoman piiraan. Ehkä sulhaspiirakoita kanss ja pieniä suklaaleivoksia makeena palana. Muuhun en taida pystyä ja eioo oikein tuoreaineksiakaan. Viikon kauppatauko alkaa jo vähän tuntua. Mutta eiköhän niillä pärjää ja pakkokin nyt on.

Novassa kävin 20.12. 

Hyvin se leikkuu meni, haava on paranemassa, 3.1. on tikinpoisto. Toivottavasti siihen nuo kelit tasenee, että pääsee menemään tev.keskukaeen j samalla kirjastoonkin. Jospa sentään.

 

joulukonsertti

 

Eilen olin Satu ja Arto Rantasen joulukonsertissa Kortteliklubilla. Hyvä oli konsertti, Satu on paitsi hyvä laulaja, muutoinkin hyvä esiintyjä, hihittelee ja "esiintyy" ehkä vähän liikaa miun makkuun, mutta menettelee kyllä Sydämeeni joulun teen sai kyyneleet silmiin ja Ave Maria oli sykähdyttävä.

Tämä on vanha kuva. Tänään Satu on vähän erinäköinen, oikeastaan aika sävähdyttävä tyyppi.

 Kahvia olisi ollut tarjolla esityksen jälkeen mutten viitsinyt jäädä, paikalla oli reilusti yli sata ihmistä. Kahvikupposen saaminen oisi voinut kestää, eikä mum tehnyt mielikään kahvia. Bussi tuli muutaman minsan oottelun jälkeen ja hyvä että tuli. Pakkasta oli viitisen astetta ja kävi kova viima, minnuu paleli. Mukava oli tulla lämpimään kotiin ja pistää jouluradio päälle. 

Tänään on kotoilupäivä. Pyykkikone päälle ja jotain pientä nysväämistä mitä aina riittää - jos haluaa tehä. Mut pakko eioo ja kohtahan tuota ollaan jo puolipäivässä.  

leipomusta

olisi tarkoitus harrastaa tänään vähäsen. Miehän en oikeasti ossaa leipoa mittään. Ta i siis hyvin vähän. Ketoinen saaristolaisleopä on kuitenkin semmoinen, mikä yleensä on onnistunut, porkkanakakku samoin. Niitä aattelin tänään tehä.

 Kolmas leipomus, minkä aion jouluksi duunata, on lihapiirakka - korvaa entisaikojen pasteijat - mutta sen teen silloin kun paistan kinkun. Mulla ei ole semmoista kanttista vuokaa joka mahtuisi russelliin, se pitää tehä uunissa. Eli ensin piiras ja sitten kinkku, joko su tai ma.

Eilen sain käytyä kirjastossa - nyt on lukemista pyhiksi - ja päivitettyä jääkaapin. Onhan se jo aika hyvin. 
Huomenna aion mennä joulukonserttiin kortteliklubiin ja käydä samalla Lidlissä ostamassa ne muutamat jutut, mitkä jäi sunnuntaina ostamatta. Kuten aiolin ja sulhaspiirakat. Ehkä joku muukin pieni juttu.

Pitänee tehä lista! Näistä jäljellä olevista joulunaluspäivistä, että nämä vähäiset työt edes tulisi tehtyä. Kummallinen saamattomuus vaivaa; taitaa se Novan reissu 20.12. painaa mieltä. Vaikka ei kait siinä lie aihetta stressiin, mutta kuitenkin. Mieli on semmoinen, ei kuuntele järkipuhetta...

Aurinko paistoi vielä äsken, kovin matalalta, juur ja juur puitten latvojen yläpuoleltä. Tässähän on kyllä noita mäkiä paljon. Nyt on jo pilvessä ja sää on taas lauhtumassa, eilisestä miikka 5 asteesta on pudonnut n. yhteen pakkasasteeseen. Kohta on suojalla taas. Pöh!

toinen adventti

on tänään. Tähän postausten väliin on mahtunut niin eka adventti kuin itsenäisyyspäiväkin. Ja viikko jolloin laatikot ja maksapatee on tehty ja pakastettu joulua valmiiksi. Semmoista ennoo tehnyt moneen kymmeneen vuoteen, mutta tämä on nyt vähän poikkeuksellinen joulunalusaika. On se jalan operointi 20.12. ja haluan että kaikki on valmiina silloin. Jos vaikka käy niin hullusti että tulee jotain häikkää. Ei pitäisi tokikaan, mutta kun koskaan ei voi tietää.

Itsenäisyyspäivä meni mukavasti, Pena oli täällä, syötiin hyvää ruokaa - karitsan niskakiekkoja, joululaatikoita ja pottuja ja soosia. Höpöteltiin ja viihdyttiin, vähän ennen linnanjuhlila hän lähti kotiinsa jotta saan katsoa retonkeja rauhassa. Kymppiin asti katselin, sitten totesin että mulle riittää ja painuin maate.

Tämään kävin keskustassa Tokmannilla ja Lidlissä, tärkeimmät hankinnat jouluun on nyt tehty, toki kaikki tuoretavara vielä puuttu ja jotain muutakin, mutta onpa kaksi viikkoa vielä aikaakin.

Löysin raatoauton uudelleen, eioo enää huolta kauppareissuista ja onnistuvat salilla käydessäkin, kun ei tarvii pitää niin kiirettä. Eikä mahduttaa kaikkia tavaroita reppuun. Kuljettaja tuo kotiovelle ja nostaa vielä kassitkin rappuselle.
Viiko ennen joulua saan kauppakyydin Penalta ja kaveriltaan, silloin ostan kinkun ja kaikki kasvikset. Viikonloppuna ennen joulua sitten paistan kinkun ja teen viimoset jutut, sienisalaatin ja gubbröran, jotain muutakin varmaan.

Siitä se joulu tulee, Penan kanssa sitä yhdessä vietetään - toivottavasti - ja Mika ja Paula tulee käymään vasta joulun ja uuden vuoden välissä.
Niin kääntyy vuosi viimeisille viikoilleen, saisi kyllä himpan tulla luntakin lisää. Pakkasesta eioo niin väliä.