vesiräntää

...ja nollakeliä. On tämä outo talvi.Aina pelottaa lähteä ulos, miten liukasta taas on..?
Tänään pientä hushållshommaa, possua paistoin ja munakoisoa hoisinmaustein tein ruuaksi, lakanat vaihdoin ja saman tien ne pyykkäsinkin ja kassillisen lehtiä vein roskiin. Siinä koko päivän työsaldo. No jos herää vasta puol' ykstoista niin eihän sitä kummia ehdikään. Kun on vähän hidasta tää elämä muutoinkin...ei sitä enää ole samaa vetoa kuin ennen.

Eilen olin kyllä harvinaisen reipas, myöhästyin salille menevästä bussista mutta en siitä lannistunut, seuraavalla bussilla kaupunkiin jossa vaihto bs no 14:ään jolla salille. Siellä napakka reilun puolen tunnin treeni ilman suurempia taukoja, sitten apteekin kautta Sittariin ja raatoautolla kotiin. Missään kohtaa ei jäänyut viittä minuuttia pisepää ootteluaikaa, välleen ei sitäkään. Olin aika ylpeä itsestäni kun olin kotona. Suihkussakin sain käytyä vaikka väsytti kyllä aikamoisesti. 

Fibro tahtoo sähkötellä aika ikävästi, nämä kelit eioo fibron ystäviä. Se sitten vähän alakuloakin lisää, mutta yritän taistella sitä vastaan. En halua masentua, enkö aatella että kevät ja valo ja lämpö ovat vielä niin kaukana. Päivät menevät kuitenkin aika nopsaan ja olen päättänyt että minä pärjään.

alakuloa

Semmoista tuntuu nyt olevan ilmassa, minulla siis. Ei, eioo mitään erityistä syytä, vähän tympeä ja yksinäinenkin olo vaan riipoo sielua. Johtuneeko siitä kun en ollut salilla tänään, oli huonot unet ja rytmihäröjä, en halunnut herätä aikaisin ja silleen...seliseli...ehkä siitäkin tämä vähän "epäpätevä" tunne. 

Pyykkäsin sentään koneellisen ja sain kuivat lakanat viikata kaappiin. Kuivaava pesukone on kyllä aika mukava. 

Pikkupyykkiä en kuivaa koneella, ne mahtuu kylppärin kuivaustelineeseen, mutta lakanoidan ja isompien pyyhkeiden kuivaamiseense on mainio. Ja kun taittelee lakanat vanhaan hyvään Ilomantsin malliin niin saa ne ihan riittävän sileiksi kun kaapissa vähän "viikaantuvat",

Pitkästä aikaa puhin puhelimessa Käly-Sirpan ja veljeni kanssa. Sirpalla syntymäpäivä, samat vuodet tuli täyteen kuin minullakin.Onhan sitä ihminen aika vanha kun kohta kaheksankymppinen...

Eilen kävin kirjastossa mutta on se kumma, jotenkin jäi se salille menemättömyys harmittamaan - saisinkohan aikaiseksi huomisaamuna...ken elää, hän näkee.

puolikuu

Ainakin kalenterikuukausi, tammikuu, talvikuu, on nyt puolessa. Mun mielestä tammikuu meneekin aina nopeasti kun on eka viikko niitä pyhiä. Täman joulun aikaan, kun kaikki juhapyhät osuivat keskelle viikkoa, ei muuta ollutkaan kuin pyhiä tai lauantaita. Mutta nythän tätä tasaista normiviikkorytmiä piisaakin sitten reilut kolme kuukautta yhtä soittoa, pääsiäinen on vasta huhtikuun puolen välin jälkeen.

Eilen olin salilla ja napakan treenin tein. Hyvä kun bussiin ennätin, menomatkalla oli bussi taas viisi minsaa myöhässä. Seisoi kyllä tuolla päätepysäkillä  mutta oli siellä vaan. Liekö kuskilla ollut joku tauon paikka vai missä syy...no, hyvihän kaikki kuitenkin meni.

Pois tullessa jäin bussista Huhtakeskuksen kohalla ja terkkariin oottelemaan peukalon patin operointia. Lääkäri oli ajoissa ja teki parhaansa, tulos oli kyllä laihanlainen eli juurikaan mitään ei patin sisältä ulos tullut eikä motikka paljookaan pienentynyt. Yritän nyt sitten vielä Voltareenilla hoidella, en tosin paljookaan siltä hoidosta odota mut tehään nyt. Eioo vaikeeta pistää salvaa motikan päälle ja haavateippi ympärille.

Kaikenlaista pientä nysväystä tänäänkin, päivä meni kyllä äkkiä. Pirjo piipahti helppaamassa että sain viimeisetkin joulurompelaatikot kaapin ylähyllylle. Ihan ite kannoin kellariin pari tyyny- ja peittokassia, roskikseen muovi- ja kartonkijätettä... semmoista puuhastelua...ruokana maanantaina tehtyä satayakanaa ja wokkikasviksia. Kanoja jäikin vielä jollekin lähipäivän aterialle.

Päivä on jatkunut  aamusta 25 ja illasta 49 minsaa.
Marja on laihtunut kahdessa viikossa puoli kiloa. No se!!!

vuosipäivä

Tämä päivämäärä ja sen tapahtumat kaksikymmentä vuotta sitten eivät koskaan häivy mielestäni. Silloin meni Rakkaani toisille, paremmille tähdille. Monenlaiset muistot, kaipaus ja ikävä jäivät. Mutta eteenpäin mennään ja niinhän se on elämän laki. Suruun ei voi jäädä vellomaan. Tulin iloiseksi kun P äsken soitti, ei hän tästä päivästä tiedä, mutta on todiste siitä että elämä jatkuu. Olen hänen olemassaolostaan hyvin kiitollinen.

Napakka pakkaspäivä, taitaa olla miikka 12 astetta nyt. Ulkoilu jäi roskisreissuun, mutta olkoon. Vähän väsynyt olo, oli huono yöuni, vasta viiden maissa aamulla nukahdin ja äkäiseen poran pärähdykseen kympiltä heräsin. Ensi yönä on täysi kuu, jospa sen jälkeen alkaisi pelata unetkin vähän paremmin. 

Eilen sain ostokset, joiden toivon myös unimaailmaa parantavan, eli petarin ja untuvapeiton. Huomenna aion ottaa urakaksi sängyn imuroimisen ja lakanain vaihdon, silloin laitan nuo paikoilleen. Saa sit nähä, miten osaan uudella petauspatjalla nukkua. Vaan kaitpa siihen tottuu.

Muuta agendaa ei huomiselle olekaan, tiistaina tarkoitus mennä salille, eli normaali arkielämä pyörimään.
Päivä on jatkunut 19 min. aamusta ja 28 min. illasta. Hyvä se!

joko joulu joutais pois

No jo. Aloitin ainakin tänän, kaikki tontut ja enkulit sun muut on jo laatikoissaan komeron ylähyllyillä oottamassa ensi joulua. Vielä on jotain koristuksia, kuusi ja ne vähät tekstiilit mitä jouluksi laitoin, pari liinaa ja muutama punainen tyynyn päällinen. Ne kaikki aion huomenna roudailla pois. Sitten vaan valoa ja kevättä kohti.

Eilen reippaasti salilla, tosin treeni jäi aika vähäiseksi kun bussi mokoma oli 10 min. myöhässä ja kaupassakin piti pienesti käydä. Mutta hyvä aloittaakin vähän rennommalla otteella, ei tulleet lihaksetkaan pahemmin kippeiksi, pientä jäykkyyttä vaan aamulla. 

Huomenna siis jatkan joulun poiskorjuuta ja pienesti tekisi kyllä mieli lenkilläkin käydä, näkee nyt. Perjantaina menen salille ja päätin että tulen pois raatoautossa niin saa tehä treenin rauhassa ja ennättää paremmin kaupassakin käydä. Vähän enemmän on ostoksiakin kuin mitä reppuun mahtuu niin saan ne sitten hyvin tuotua. Pitää vaan muistaa aamulla se kyyti tilata Sittarilta kotiin. 

Näilläpä tästä eteenpäin, päivä on jatkunut aamusta 13 ja illasta 19 minsaa. Aika paljon!

loppiainen

Joulu vetelee viimeisiään. Koristukset taitaa jäädä paikalleen niin kauan kuin paha Nuutti ne poies vie (13.1) mutta muutoin on joulutunnelma - jos sitä olikaan - jo muisto vain. Kohti uusia kokemuksia on elävän mieli.

Syntymispäivä meni ohi suuremmitta seremonioitta, onnitteluja tuli facen ja ws:n kautta, sentään joitain soittojakin - Pena toki ja Ihme kyllä velikin soitti. Lämmittihän se mieltä vaikkei kovin paljoo puhumista tuntunut olevankaan, kummallakaan. No. se siitä.

Kunnon elämä alkakoon siis tästå; eilen pieni lenkki, tänään vähän isompi, jo kolme varttia sentään ja huomenna pitkästä aikaa salille  Siitä se lähtee, kunnon hoitaminen ja syömisen järkeistäminen. Ei haittaisi vaikka muutama kilokin tipahtaisi, on tullut jokunen lisää syksyn/talven mittaan. Siitä en ota kuitenkaan mitään ressiä, saa käydä kuin sit käykin.

Eilen sulatin isomman pakkasen ja kun sieltä löytyi paketillinen karitsan sydämiä, niin tänään illansuussa laitoin ne haudutuspataan. Siellä nyt alkavat aromiaan levittää, parin tunnin päästä lienevät jo kypsiä.

Vähitellen alkaa valo voittaa,tänään on päivä jatkunut 6 min aamusta ja 22 min.illasta.
Eli on se jo se uunin lämpiys, ainaki yksi pesällinen.

toinen päivä jo illassa

Tätä tammikuuta nimittäin. Hyvin laiska päivä, jotain pieniä huushållihommia, eipä paljoo muuta.
Jyskistä tilasin netin kautta untuvapeiton, petarin ja patjansuojuksen. Ihan vaan itelleni, omaan nukkupaikkaani. Parisänkyhän mulla on ja vaan toisella puoliskolla nukun. Mitäpä sille tyhjälle puoliskolle mitään tilailemaan, jos siinä joskus joku nukkuu, saa kelvata tuollaisenaan. Eioo mitään järkeä ostella mitään käyttämättömälle osalle, nuokin maksoivat sentään melkein 300 euroa. Kotipakettina tilasin, ensi viikolla varmaan tulevat. Hyvä niin!

Ulkona en ollut tänään(kään yhtään, ulkoilut on jääneet tosi vähiin, mutta huomenna pitää mennä terveyskeskukseen poistattamaan tikit ja samalla kirjastoon. Tulee sentään vähän liikettä siinä. Aloitan kunnollisen elämän sit loppiaisen jälkeen!

Eilinen uuden vuoden päivä meni ihan telkan ääressä, katottavaa oli paljon muutakin kuin Strauss-konsertti. Aattoiltana oli Pirjo tässä istumassa, syötiin pieniä suolapaloja ja juotiin vähän viiniä, loput join eilen. Nyt saa olla viinihana kiinni, on alkanut perinteinen tipaton tammikuu!