Vähiin käy tämäkin vuosi. Enää himpan vaille kolme tuntia jäljellä. Yksin tätä viimeistä iltaa vietän, rakettien pauketta kuuntelen, vähän surullinenkin olen. Ehkä kohtaloni on tästä lähin ollakin yksin ja yksinäinen, Pena ei tunnu haluavan åahemmin seuraani. Kun tietäisi syyn, voisi siihen paremmin suhtautua, mutta kun ei...en tiedä, mitä minun pitäisi tehdä, miten elämääni ajatella. näin yksin en vielä haluaisi olla. Mulla ei todella ole edes sellaisia ystäviä, jotka jakaisivat tätä yksinäisyyttä ja aikaansa kanssani. Kaikilla muilla tuntuu olevan joku; perhe, ystävät, seuralainen, jotain...
Tämmöinen valitusvirsikö nyt viimeiseksi tuli? Äh, en tarkoittanut, mutta minkä tälle voi. Sitä pitäisi miettiä, minkä voisi vai voisiko mitään. En nyt oikein jaksa, meen pardelle katsomaan raketteja, jyske kiihtyy kun ilta etenee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti