Niin ne karkaa. Huoh! Pitikö taas niitä kelloja käännellä? Pitikö? Kysyn vaan! Sen wegen hävisi unet ja yöt ovat pitkiä ja tuskaisia. Melkein en jaksa. Kyllähän tämä oli tiedossa, aina ja joka kerta kun kesä-/talviaikaan siirrytään, sama juttu. Saa nähä, montako viikkoa nyt menee että rytmit on taas kohillaan. Veikkaan ainaki kuukautta! Huohhuoh!
Viime yönä nukuin 1,5 t aamuyöstä ja pikkuisen torkahdin 6-8n välillä. Kömmin sitten hämäräiseen aamuun kohta kasin jälkeen. Olin varannut pesutuvan 11-12:een, mutta kun kerran hereillä olin, läksin pyykkeineni katsomaan tilannetta jo vähän enne ysiä. Ja kun vapaata oli niin pistin pyykit koneisiin ja 11n aikaan olivat jo kaapissa viikattuina.
Muutenkin oli puuhakas päivä, varsinkin kyökkipuolella, kaikenlaista pientä nysväämistä ja vähän isompaakin; tein "Kokeilen onneani"-piiraan eilen potittamani kalkkunan rintafileestä, pekonista, juustoraasteesta, purjosta, kermasta, munista... monen sortin aneksia vaan ei niin erityisesti mitään resettiä, mutta hyvää ja mehevää tuli.
Kuorin ison lantun, meinannut saada sitä ensin halki millään mutta onnistuihan tuo kuitenkin ja keittelin lanttuviipaleet kypsiksi, survoin, lisäsin keitinvettä vähäsen, sivistin voilla ja aateloin suolarippusella, valkopippurilla ja muskottipähkinällä. Päälle vielä obligatoriset voinokareet ja pintaan mantelirouhetta. Nukkumaan (vai valvomaan?) mennessä lykkään uuniin sataselle. Aamulla huimat joulun tuoksut siivittävät ylösnousemusta. Ja aamuateriaksi kiposta on ihan p a k k o vähän närppiä...
Kasslerin pötikkä, puolitoistakiloinen, köllöttelee suolakylvyssä, se huomenna uuniin. Siinähän ne on kekrin ja pyhäinpäivän aterian pääainekset. Puolukoita ja suolakurkkuja kylkeen, tokkopa siihen juuri muuta tarvinnee.
Tässä huushålletissa vietetään siis kekriä ja muistetaan poisnukkuneita rakkaita. Halloweenista eioo kuultukaan. ja jos on kuultu, niin on saman tien unohdettu.
Melkein täysikuu möllöttelee komeasti pilvistä raikkoontuneella taivaalla. Näkyy hyvin Salonkiin. Mars loistelee kirkkaana kuun lähellä. Eipä sitä tähtitaivasta kaupungissa sillain näe eikä tule kovin seurattuakaan, kuin mitä maalla asuessa. Toivakassa näin varmaan elämäni upeimmat revontulet ja koin komeimmat kuutamoyöt sekä kesällä että talvella. Hienoja muistoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti