maanantai 26. lokakuuta 2020

pimmeetä ko turkinhihassa

 On se nyt. Pimmetä. Kun on taivas pilvessä ja viskoo vähän väliä vesi- tai räntärönsyjä niin ei paljon valoa näy. Ihan pimeyttä torjumaan virittelin tänään Salonkiin (=parvkkeelle) vähän lisää valoja. Nyt alkaa olla riittävästi. Jouluksi otan nuo isot värilliset karnevaalivalot pois, laitan roikkutankoon viheriän köynnöksen ja kieputtelen siihen vielä valoketjun.  




Viikonloppu oli ja meni; lenkillä kävin molempina päivinä vaikka la:na pitikin rastaa ittensä väkipakolla liikkeelle. Hassua, kun oli ihan kaunis ilmakin. Eilen taas pilvinen, kostea, täysin tuuleton. Ei huonoja lenkki-ilmoja kumpikaan.





Talviaikaan siirtyminen aiheutti ennalta arvatun tuskareaktion; ihan hukassa unet. Sen seurauksena nukuin tänä aamuna melkein yhteentoista. Enpä muista, milloin oisin viimeksi. Ei kai sen ole sinänsä väliä, milloin eläkeläinen nukkuu ja milloin valvoo, ja on kuitenkin. Haluan ihan säntillisen ja selkeän päivä- ja yörytmin. Siksi aloitin tänään 8vk unikoulun. Pitää huomenna tutustua aineistoon paremmin, tänään kuuntelin vain esittelyvideot. 

Ruuastakin joku sananen; eilen keitin kyytön maksaa. Tosi hyvää, pehmeää ja hämmästyttävän miedon makuista. Söin sitä eilen ja tänään ja vielä huomiseksikin jäi vähäsen. Sitten saa jo loppuakin, kolmena peräkkäisenä päivänä on ihan max hyvääkin ruokaa. Paitsi kananmunia, niitä menee kyllä vaiks jokaikinen päivä. ja niinhän niitä meneekin, harvinainen semmoinen päivä, jolloin en yhtään munaa söisi. Oon mie niin munan perrään!



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti