Joopa joo. Tänään se on. Vaikka eihän tuota paljoo kannattais mainita, 76 vuotta on kyllä meleko paljo. En osaa pahemmin aatella, voisiko jokin olla toisin tänään tai jos niin miten. Vuodet ovat menneet ja elämää on eletty, hyvinkin vahvasti ja väkevästi, useinkin. On ollut iloa ja surua, terveyttä ja sairautta, tyyntä ja myrskyä...sanoisinko, että vähintäinkin waihettelevaista. Niin luki jossain wanhassa ilmapuntarissa.
Enpä ole juhlinut mitenkään, jossei kolmea syötyä aftereightiä lueta semmoiseksi. Eivät olleet tarpeellisia eikä tehnyt heitä ees pahasti mieli. Kuha(n) söin! Onnitteluja on tullut ihan riittävästi, eniten tietysti faceen. Mika ja isoveli soittivat, Kultaistus onnitteli s-postilla, kun vastasi johonkin eilen lähettämääni postiin. Onnittelihan tuo sit puhelimessakin, kun soitin kinkkuasiaa kysyäkseni. Mitäpä onnittelun aihetta siinä oikeesti onkaan, että ikävuosia kertyy, mutta tuntuuhan se mukavalta kun läheiset muistaa. Edes syntymäpäivänä.
Joulun - sen vähän mitä sitä oli - purin tänään melkein kokonaan pois. Valot mitkä vielä toimii, jätin, palakoot paristot loppuun. Tekstiilit jätin myös, ei ollut yltiöpäisesti punaista ollenkaan. Ja joulukuusen, sekin saa olla sen aikaa, kun valoja riittää. Veikkaan, ettei montaa päivää enää riitäkään.
Huomenna kauppareissu, pitää ostaa vähän tarpeita, kun Mika ja Paula tulevat loppiaisena syömään ja muutoinkin olemaan. Mitään jouluruokia en tarjoo. Ihan jottain muuta saavat. Yöksi eivät jää kuitenkaan, hotelliin menevät. Se on hyvä ratkaisu kaikin puolin.
Pakkanen näkyy olevan kiristymässä. Nyt lie - 11astetta, huomiseksi on luvassa enemmän. Talvella on talven tavat, ja niin pitää ollakin. Elämä on just hyvää näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti