Joulu vetelee viimeisiään. Koristukset taitaa jäädä paikalleen niin kauan kuin paha Nuutti ne poies vie (13.1) mutta muutoin on joulutunnelma - jos sitä olikaan - jo muisto vain. Kohti uusia kokemuksia on elävän mieli.
Syntymispäivä meni ohi suuremmitta seremonioitta, onnitteluja tuli facen ja ws:n kautta, sentään joitain soittojakin - Pena toki ja Ihme kyllä velikin soitti. Lämmittihän se mieltä vaikkei kovin paljoo puhumista tuntunut olevankaan, kummallakaan. No. se siitä.
Kunnon elämä alkakoon siis tästå; eilen pieni lenkki, tänään vähän isompi, jo kolme varttia sentään ja huomenna pitkästä aikaa salille Siitä se lähtee, kunnon hoitaminen ja syömisen järkeistäminen. Ei haittaisi vaikka muutama kilokin tipahtaisi, on tullut jokunen lisää syksyn/talven mittaan. Siitä en ota kuitenkaan mitään ressiä, saa käydä kuin sit käykin.
Eilen sulatin isomman pakkasen ja kun sieltä löytyi paketillinen karitsan sydämiä, niin tänään illansuussa laitoin ne haudutuspataan. Siellä nyt alkavat aromiaan levittää, parin tunnin päästä lienevät jo kypsiä.
Vähitellen alkaa valo voittaa,tänään on päivä jatkunut 6 min aamusta ja 22 min.illasta.
Eli on se jo se uunin lämpiys, ainaki yksi pesällinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti