Tämä päivämäärä ja sen tapahtumat kaksikymmentä vuotta sitten eivät koskaan häivy mielestäni. Silloin meni Rakkaani toisille, paremmille tähdille. Monenlaiset muistot, kaipaus ja ikävä jäivät. Mutta eteenpäin mennään ja niinhän se on elämän laki. Suruun ei voi jäädä vellomaan. Tulin iloiseksi kun P äsken soitti, ei hän tästä päivästä tiedä, mutta on todiste siitä että elämä jatkuu. Olen hänen olemassaolostaan hyvin kiitollinen.
Napakka pakkaspäivä, taitaa olla miikka 12 astetta nyt. Ulkoilu jäi roskisreissuun, mutta olkoon. Vähän väsynyt olo, oli huono yöuni, vasta viiden maissa aamulla nukahdin ja äkäiseen poran pärähdykseen kympiltä heräsin. Ensi yönä on täysi kuu, jospa sen jälkeen alkaisi pelata unetkin vähän paremmin.
Eilen sain ostokset, joiden toivon myös unimaailmaa parantavan, eli petarin ja untuvapeiton. Huomenna aion ottaa urakaksi sängyn imuroimisen ja lakanain vaihdon, silloin laitan nuo paikoilleen. Saa sit nähä, miten osaan uudella petauspatjalla nukkua. Vaan kaitpa siihen tottuu.
Muuta agendaa ei huomiselle olekaan, tiistaina tarkoitus mennä salille, eli normaali arkielämä pyörimään.
Päivä on jatkunut 19 min. aamusta ja 28 min. illasta. Hyvä se!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti