...ja nollakeliä. On tämä outo talvi.Aina pelottaa lähteä ulos, miten liukasta taas on..?
Tänään pientä hushållshommaa, possua paistoin ja munakoisoa hoisinmaustein tein ruuaksi, lakanat vaihdoin ja saman tien ne pyykkäsinkin ja kassillisen lehtiä vein roskiin. Siinä koko päivän työsaldo. No jos herää vasta puol' ykstoista niin eihän sitä kummia ehdikään. Kun on vähän hidasta tää elämä muutoinkin...ei sitä enää ole samaa vetoa kuin ennen.
Eilen olin kyllä harvinaisen reipas, myöhästyin salille menevästä bussista mutta en siitä lannistunut, seuraavalla bussilla kaupunkiin jossa vaihto bs no 14:ään jolla salille. Siellä napakka reilun puolen tunnin treeni ilman suurempia taukoja, sitten apteekin kautta Sittariin ja raatoautolla kotiin. Missään kohtaa ei jäänyut viittä minuuttia pisepää ootteluaikaa, välleen ei sitäkään. Olin aika ylpeä itsestäni kun olin kotona. Suihkussakin sain käytyä vaikka väsytti kyllä aikamoisesti.
Fibro tahtoo sähkötellä aika ikävästi, nämä kelit eioo fibron ystäviä. Se sitten vähän alakuloakin lisää, mutta yritän taistella sitä vastaan. En halua masentua, enkö aatella että kevät ja valo ja lämpö ovat vielä niin kaukana. Päivät menevät kuitenkin aika nopsaan ja olen päättänyt että minä pärjään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti